Virstanpylväs

 Tämä touhu - Plattaelämää-blogi - alkoi syksyllä 2010. Tuolloin oli pauttiarallaa vuosikymmen vielä lentskarityötä jäljellä. Säännöllisen epäsäännöllisesti tänne on tullut raapusteltua... eikun näpyteltyä. Välillä on ollut helkkarin pitkiä taukoja. Kun aidan takaa vapautuminen alkoi olla realistinen asia, kävi mielessä, että pitäisikö blogin nimeä muuttaa, kun en enää ole siellä platalla. Mutta eipä sitä tullut muutettua. Lentskarisisältö näissä sepustuksissa on ymmärrettävästi vähentynyt.

No, ajan kuluessa ja kävijälaskurin laahustaessa eteenpäin kuin vanha mekaanikko PAKkimarssin viimeisellä kilometrillä, alkoi lähestyä toinen virstanpylväs, nimittäin 10000 lukukertaa Plattaelämää-blogissa. Eihän se kummoiselta kuulosta, joku julkimo kerää ne klikkaukset varmaan päivässä. Mutta onhan tällä aiheella toisaalta melko rajallinen kohderyhmä. 

Mutta. Yllätyksekseni se mielessäni kummitellut virstanpylväs / rajapyykki / haamuraja oli eilen ylittynyt. Laskuri näytti äsken 10005. Kuvittelin muutaman puuttuvan kymmenen näyttökerran kertymiseen menevän vielä kuukauden päivät. 

Mitäs nyt sitten? En tiedä. Niin kauan kun en muuta keksi, jatketaan näin. Mutta ISO kiitos kävijöille. Toivottavasti olette edes joskus käyntinne jälkeen poistunut huvittuneina. 

Vikailmoitus

 Lentskari kun menee epäkuntoon, pilotti (tai vian havainnut mekaanikko) tekee vikailmoituksen,   josta selviää, mitä on tapahtunut, havaitut "oireet" jne. Hyvin tehty vikailmoitus antaa mekaanikolle selvät suuntaviivat vian korjaamiseen ja turhalta etsimiseltä ja testaamiselta vältytään.

No. Tässä äskettäin uskollinen Cpap-laitteeni, jota kutsun "puhkuttimeksi" alkoi pitää epänormaalia ääntä. Laite kyllä toimitti painetta maskin,  mutta hengityksen tahdissa jostain koneen sisältä kuului ääni, jota luonnehdin "ammuvainaan mölinäksi". Sen verran häiritsevä ääni oli, että otin yhteyttä korjaamolle eli hoitovälinehuoltoon. Sieltä pyydettiin tuomaan laite tarkastettavaksi.

Seuraavana aamuna olin vaimokullan kanssa 0800 huollon tiskillä. Annoin laitteen ja sain eteeni kaavakkeen, jossa kysyttiin viasta ja mahdollisimman tarkat tiedot sen ilmenemisestä. Siis vikailmoitus !  Ja minähän annoin kaikki mahdolliset tiedot, vimosen päälle. Vaimo jo meinasi turhaantua ja tuli katsomaan, rupesinko kirjoittamaan romaania. "Kohta on valmista, pari juttua vielä", vastasin. "Ei ole pitkään aikaan päässytkään vikaria laatimaan", sanoin, ehkä hieman innostuneena. 

Ehkä perusteellisesta vikailmoituksesta oli hyötyä, sillä puhelimeen kilahti viesti valmistuneesta korjauksesta reilusti annettua arviota aikaisemmin. 

Valetyöntekijä

 Aina silloin tällöin nousee otsikoihin valetyöntekijä. Yleensä kyseessä on valelääkäri, ainakin tuntuu siltä. Ovat hoitaneet hommiaan ihan ok ja olleet pidettyjä työntekijöitä. Jossain vaiheessa sitten onkin käynyt ilmi, että ei perhana olekaan tutkinnot kunnossa. Kerran taas oli valelääkäritapaus otsikoissa ja pohdittiin telakalla, että valemekaanikkoa ei vissiin koskaan ole jäänyt kiinni. Joko sellaisia ei ole tai sitten ovat liian ovella ja taitavia jäädäkseen kiinni.

Jaa että miksi tällaista pohdiskelen ?  Koska tällä viikolla olin (tahattomasti) kaupungin valetyöntekijä. 

Vaimokullan ollessa omilla asioillaan kiertelin lähistön puistoaluetta metallinpaljastimen kanssa. Erään penkin takana tutka hälytti lupaavasti. Pinpointterin kanssa sitten kyykin siinä penkin äärellä, kun paikalle köpötti vanha mummeli. Pysähtyi siihen ja kysyi, että voisiko vähän laittaa puskaradioon viestiä?  En ollut yhtään kartalla, mistä nyt oli kyse. Mummeli jatkoi:"Niin, ajattelin kun teet täällä noita töitä, niin voisitko kertoa eteenpäin että eikö voisi penkkejä saada lisää, niitä on liian vähän keskustassa". Silloin valkeni. Minua luultiin kaupungin työntekijäksi! Ajattelin, etten viitsi alkaa oikomaan väärää käsitystä puuhistani. Lupasin laittaa tietoa eteenpäin ja kyllä, olin itsekin samaa mieltä penkkien vähyydestä. Seniorikansalainen oli tyytyväinen ja jatkoi matkaansa.

Paljastuneet valelääkärit ovat lähes aina olleet hyviä työntekijöitä ja pidettyjäkin. Minä tuskin tästä jään kiinni, mutta halusin jatkaa hyvien  valetyöntekijöiden   perinnettä ja laitoin ehdotuksen mukaisesti kaupungin nettisivulle toiveen lisäpenkeistä.

Käyttöhuoltoa

Työvuosina iskostui selkärankaan ja päänuppiin lentskareista huolehtiminen. Tarkastukset aamuisin ja lentojen välillä. Pikkuvikojen korjaus heti ja isompien korjaus korjaamolla. Määräaikaishuollot tehtiin ajallaan. Nestemäärät ja paineet säädettiin kohdilleen, mieluiten aina toleranssin ylärajaan. Nuorempana sitä vitsailtiin kierron tekemisestä autollekin. Parikymppisenä riitti virtaa pestä auto ehkä turhankin usein. Kaikenlaisia pikkupikkujuttuja tuli korjatuksi ja laitettua tehdyt toimenpiteet tarkasti vihkoon muistiin. Vaan kuinkas sitten kävikään... ei todellakaan ole tullut huolehdituksi omien ajopelien kunnosta kiitettävästi, hyvä kun edes välttävästi. Mutta kyllä pitäisi. Kerronpa aiheeseen liittyvän tositarinan. 

Nykyinen ajokki on ollut meillä nyt reilun vuoden. Huoltokirjaa tuli kaupanteon yhteydessä silmäiltyä kerrankin sen verran, että isoja remontteja ei pitäisi olla tulossa. Öljynvaihdossa käytin kulkupelin heti ja tunsin tyytyväisyyttä, kun moottorin kannalta erittäin tärkeä huoltotoimenpide oli kunnossa. Auto toimi niin kuin pitääkin. Alkeellinen ajotietokone näytti kulutukseksi 6.9-7 l/100km. 

Tuli syksy ja talvirenkaiden vaihto. Talven aikana kulutuslukemat olivat nousseet 7.4 litraan per 100km. Pistin sen Talvirenkaiden syyksi. Kyllä se siitä, kunhan tulee kevät ja kesäkumikausi. 

Tuli kevät ja kesärenkaat tuli vaihdettua taas alle. Bonustoimenpiteenä vaihdoin myös sytytystulpat. Olivathan ne kuluneet, mutta hyvällä tavalla. Normaali väri, ei nokeentumista eikä epänormaalia kulumista. Ja vähenikö kulutus? No EI! Päänuppi rupesi seulomaan mahdollisia syitä vähitellen kohonneeseen ja jatkuvasti tavallista korkeampana pysyneeseen kulutukseen. Mistään äkillisestä tai dramaattisesta ei kuitenkaan ollut kyse... kai. Lopulta piti ihan asiakseen mennä parkkikselle, avata konepelti ja katsoa viimeisenä helppona vaihtoehtona ilmanputsarin kunto. Sitä kun en ollut vaihtanut enkä muistanut, oliko sen viime vaihdosta merkintää huoltokirjassa. Ja voi helevetin perkele, missä kunnossa se suodatin oli 😨 

 

 

 Seuraavalla kaupunkireissulla Motonetistä uusi filtteri ja heti kaupan pihassa paikalleen. Kulutusmittarin nollaus ja kohti kotia. Kotipihalla sitten vapisevin sormin näppäilin kulutuslukemat esiin. 6.3 l/100km. Perkele! Älkää väärin ymmärtäkö. hyvä, että syy kulutuspiikkiin löytyi, mutta harmittaa, että puolivillaisen käyttöhuollon vuoksi talven aikana tuli poltettua ylimääräistä poltsikkaa melko monta litraa.

Mitä sitä on tehty?

Kerran, työurani loppumetreillä, erään työpäivän loppuhetkillä oltiin tehtävänjakotilassa merkkaamassa listoihin kuluneen päivän tekosia. Korkealuokkainen sanailu johkaantui siihen, että mitä itse kukin oli tehnyt työkseen ennen hairahtumistaan firman hommiin. Useimmilla ei ollut kovinkaan montaa suoritusmerkintää siviilimaailmasta, ei itsellänikään. Yksi kuukauden määräaikaisuus valimossa ja varusmiespalveluksen jälkeen puolen vuoden (kesken lopettamani) oppisopimuskoulutus sanomalehden ilmoitusten tekijänä. Pari varttuneempaa taistelijaa oli ehtinyt kuitenkin tehdä entisessä elämässään vaikka ja mitä. Listauksen lopuksi eräs totesi vielä ilmeisen vaivaantuneena olleensa myös hetken aikaa "vitun puhelinmyyjä". Hän viittasi ilmaisulla takavuosien puhelinmyyjistä kertovaan tv-realityyn, mutta minulle tietysti tuli jotain ihan muuta mieleen. "Ai niinku parittaja?" kysyin naurua pidätellen. Sitten ei enää naurua pidäteltykään...

Jatkoaika

 Nyt on ihan tosissaan pistetty pyörät pyörimään reservin ikärajojen nostamiseksi. Uutisoinnista saa sen käsityksen, että homma on oikeastaan jo saletti, vaikkei nimiä papereissa olekaan. Uudet bonusikärajat koskevat -66 ja sen jälkeen syntyneitä. Ihan uudesta ja äkkinäisestä ajatuksesta ei ole kyse. Jonkinlaisia otsikoita aiheesta oli jo kolmisen vuotta sitten. Ne antoivat ajatuksen suunnitella jo tuolloin henkilökohtainen siirtymisväline platta- ja luolastokäyttöön...

 

Rip 409

 Lounasta väkertäessäni vaimo luki kännykästä uutisen, joita onneksi tulee harvoin, mutta silti ne ovat alan ihmisille aina yhtä kamalaa kuultavaa. Hornet oli pudonnut. Ensin tuli suusta litania kirosanoja ja heti sen jälkeen "Pääsihän kuski hyppäämään?!"

Niin pahalta kuin koneen menetys tuntuukin, se on kuitenkin hiton paljon helpompi hyväksyä kuin ihmishengen menetys. Onneksi niin ei käynyt. Martin-Baker toimi niin kuin pitääkin ja pelastettujen henkien tauluun tuli taas yksi lisää.