Mies kun tulee tiettyyn ikään...

Tässä eräänä päivänä allekirjoittanut lassottiin puuttuvaksi jäseneksi koekäyttöporukkaan.
Koekäyttöpaikalla oli jo kone paikallaan ankkuroituna ja viimeisiä testilaitteiden piuhoja sommiteltiin paikoilleen.
Ryhmässä on aina käyttäjä tai kaksi, riippuen konetyypistä. Käyttäjä istuu pilotin paikalla ja käyttää konetta valvojan antamien ohjeiden mukaan. Valvoja istuu äänieristetyssä valvomossa tietokoneen ääressä. Hän antaa ohjaamoon käskyt erilaisista toimenpiteistä ja tekee koekäytön tietoteknisen kikkailun. Säätäjä tekee koneelle käytön aikana tarvittavat säädöt. Tarkastaja valvoo koko käyttöä.

Tässä tapauksessa muut jakkarat oli jo miehitetty ja minulle osoitettiin ohjaamopaikkaa. Kun minut oli napattu paikalle yllättäen, olin lievästi pihalla tilanteesta. En tiennyt, minkälainen käyttö oli kyseessä, huollon vai vikakorjauksen jälkeinen jne. Kaiken lisäksi minun oli käsketty tunnin päästä olla terveysasemalla vuositarkastuksessa. Seisoin vähän epätietoisena koneen vieressä. Vilkuilin kelloa ja kysyin, mikä käyttö oli kyseessä ja kauanko se kestäisi. Kollega ymmärsi (tahallaan) kysymykseni väärin ja virkkoi rauhallisesti:
   - Kestää se sen aikaa, että käy vaan kusella. Alat sääkin meinaan olla jo siinä iässä...

Laki puolustusvoimista, pykälä 41

Tämän otsikko olisi hyvin voinut olla vaikkapa "Mekaanikko muuttaa", mutta loppujen lopuksi tuo "Laki puolustusvoimista jne" on sopivampi, koskapa juuri se nimenomainen lainkohta on syy siihen, että taas kerran on otettava vuoteensa ja käytävä sinne, minne päälliköt (prepaid?) käskevät.

Virkakoneistolla on siis lain suoma valta pakottaa sotilashenkilö vasten omaa tahtoaan siirtymään johonkin tiettyyn tehtävään jollekin paikkakunnalle. Siinä ei kysellä, miten mahtaapi perhe suhtautua asiaan. Virkakoneisto ei ota huomioon sitä, että pakkosiirto ei koske ainoastaan kyseistä virkamiestä, vaan koko perhettä. Lapsia, jotka joutuvat ties kuinka monennen kerran sopeutumaan uuteen kouluympäristöön ja hankkimaan uusia kavereita. Vaimoa, joka joutuu ehkä jättämään työpaikan, sitä ensin pitkän aikaa odotettuaan ja etsittyään.

Ja kun koneiston rattaat ovat pyörähtäneet, on tilannetta liki pitäen mahdotonta muuttaa. Aikuisten oikeesti Mission impossible. Sikäli surullista, koska koneisto ei ole erehtymätön. Virkakoneisto muodostuu ihmisistä ja ihmiset ne vasta virheitä tekevätkin. Niitä ei kuitenkaan tunnusteta eikä huomioida. 

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voi muuta kuin elää asian kanssa.
Hyvä juttu on se, että näin vanh...kokenut mekaanikko muuttaa nyt pakon edessä vihoviimeisen kerran.
Seuraavan kerran muuttoauto suuntaa omien, ei sotavaltion käskyjen mukaan. Ja toisekseen, tästä aiheesta saa todella hyvän kirjan (aloitettu jo). Siinä asiassa on kyllä miinuksena se, ettei sitä todennäköisesti uskalla julkaista ennen alanvaihtoa. Sen verran raakaa on todellisuus kuivan asiakirjatekstin takana.

Yksi neljästä

Kerran istuttiin taas kahvipöydässä. Neljä jämerää mekaanikkoäijää nauttimassa mukeista mustaa virkistystä kahdentoista minuutin lakisääteisellä tauolla.
Yksi selaili jonkun kahvioon tuomaa iltapäivälehteä. Eräällä sivulla komeili iso otsikko, jonka mukaan 25% suomalaisista on rakastunut työtoveriinsa.
"No niin..." totesi mies, taitteli lehden kiinni ja katsoi tuimasti vuorotellen muita pöydässä istujia.
"Antaas kuulua, kuka se tässä pöydässä on ?!"