torstai 27. syyskuuta 2012

Testaa itsesi

Vitutus on päivän sana.
Vaikka pieni v***tus onkin terveen sotilaan merkki, voi silti huvin vuoksi
testata oman v-käyränsä statuksen.

Testi löytyy täältä http://yle.fi/ohjelmat/kortit/elama-pelissa/

Vertailun vuoksi:

Oma testini näytti / väitti, että:
  • Elämänasenteeni on myönteisempi kuin 19%:lla vastanneista
  • V-indeksini on 40/100
  • Kykyni sietää vastoinkäymisiä on huonompi kuin 67%:lla vastanneista
  • Elinikäennusteeni on 73 vuotta, pienillä säädöillä mahdollisuus saada 6 v lisäaikaa


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

PVUUD - Tuomiopäivä - The Judgement day

Viikon keikahdettua keskikohtansa yli alkaa laskeutuminen kohti viikonloppua.
Normaalisti fiilikset ovat leppoisat vapaapäivien lähestyessä, mutta nyt tuskin monikaan firman työntekijä pystyy olemaan levollisella mielellä. Sillä nyt PVUUDistus todella konkretisoituu, kun maanantaina 1.10. julkistetaan virallinen lista, joka koruttomasti ja suoraan, ihan kuulemma selkokielellä kertoo tilanteen Ilmavoimien osalta. Eli kenellä on töitä tulevaisuudessa, kenellä ei. Ja vaikka nimi olisikin listalla, niin mikä on sijoituspaikka.
"Heh heh, ei se tuomiopäivä nyt ihan oikea sana ole", rauhoittelee henkilöstösektori.
Vaan kyllä se minusta ainakin on. Kun useimmilla vaihtuu paikkakunta ja monilla loppuvat työt kokonaan, niin kyllä ilmassa selkeää tuomiopäivän ja kiirastulen tuntua on.

Julkaistavan listan pitäisi kuulemma olla hyvin loppuun asti harkittu eikä mikään luonnos, jonka jälkeen vasta alkaa puljaus ja säätäminen. Maanantaina sen sitten näkee. Ja kuulee, mitä oma päällikkö sanoo. Sen ainakin tietää jo nyt, että edessä on vähäunisia öitä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Toivotaan parasta, pelätään pahinta

Ainahan se on mielessä, kuten mainoksessa sanotaan.
Mutta kun mainoksessa viitataan lomaan, niin platalla PVUUDistukseen.

Viime kuussa piti olla täytettynä halukkuuskysely, jossa jokainen sai ilmaista toiveensa tulevasta sijoituspaikastaan ja tehtävästään. Eri asia sitten on, millainen painoarvo henkilökohtaisilla toiveilla ja mielipiteillä oikeasti on.

Nimittäin kun pahvista muutamia tulevaa mullistusta käsitteleviä asiakirjoja tutkailee, niin käy hyvin nopeasti selväksi, että edelleen on oma napa ja oma etu tärkein, nimittäin firman etu. Sillä vaikka kovasti mainostetaankin, että PV noudattaa hyvän työnantajan periaatteita ja kantaa huolta henkilöstön jaksamisesta muutoksessa ja plaa plaa, niin toisaalta todetaan myös, että henkilöstön siirrot ja tehtäväänmääräykset perustuvat ensisijaisesti työnantajan tarpeeseen saada "oikeat henkilöt oikeisiin tehtäviin".
Toisin sanoen jos vaikka henkilö A haluaisi tulla täysin järkevin perhe- ym. perustein sijoitetuksi tiettyyn paikkaan, asia ei ole ollenkaan varma. Läheltä nähtyjen esimerkkien perusteella on todennäköisempää, että henkilö A määrätään jonnekin aivan muualle kuin minne hän haluaisi ja vastaavasti hänen tavoittelemaansa paikkaan määrätään vastaavasti vastahakoinen henkilö B. Näin saadaan yhdellä päätöksellä ei vain yhden vaan kahden työntekijän (ja heidän perheidensä) asiat solmuun oikein huolella. Mutta hei, sitä vartenhan se on olemassa, laki puolustusvoimista, pykälä 41.

Toisaalta, juuri nyt PV:n kannattaisi vaalia omaa etuaan juuri niin, että henkilöstö pääsisi sijoittumaan mahdollisimman hyvin juuri haluamilleen paikkakunnille. Se se olisi todellinen satsaus tulevaisuuteen. 
Kun nyt melkoisen iso prosentti henkilöstöstä joutuu muuttamaan ja muutenkin venymään PVUUDistuksen vuoksi, on todennäköistä, että kaikki eivät selviä aivan seurauksitta rytinästä. Jaksaminen on kovilla ja perheissä käydään varmasti vakavia keskusteluita tulevaisuudesta.

1.10. pitäisi olla saatavilla virallinen tieto itse kunkin sijoittumisesta uusissa organisaatioissa. Millä viivalla oma nimi on näkyvissä... tai sitten ei. Monilla on edessä helpotus, mutta useammilla kylmä hiki ja pettymys.
Silloin todella nähdään, ovatko puheet henkilöstöstä huolehtimisesta totta vai pelkkää perusjargonia ja sanahelinää ihmisten pitämiseksi rauhallisina.

Toivon todella parasta, mutta en voi olla pelkäämättä pahinta.