Kakkua!

Otsikko viittaa lausahdukseen, joka esitetään paikasta riippuen hyvinkin herkästi, vaikkei kohteen mielestä välttämättä aihettakaan olisi. Senhän nyt ymmärtää, että tuliais-/ läksiäiskakkua ollaan vailla, mutta näin yhtäkkiä tulee mieleen ainakin seuraavat (teko)syyt, joiden varjolla paakelssia halutaan:

• syntymäpäivä (ihan sama, onko tasavuosi vaiko eikö)
• kurssilta valmistuminen
• ylennykset
• maininnan arvoinen kunnostautuminen
• maininnan arvoinen mokaaminen

Yleensä, jos jokin em. asioista mainitaan aamupalaverissa edes epämääräisesti, kuuluu yleensä jostain vaativa lausahdus "Kakkua!" Toisinaan on saattanut olla melkoisia kakkuputkia. Lähes joka päivä on joku syystä tahi toisesta tarjonnut. Monesti tarjottava tilataan "sopimusleipomosta", mutta ilahduttavan usein saa maistella myös kotitekoisia kakkuja. Extrabonuksena, joskin todella harvinaisena sellaisena, joku on joskus roudannut paikalle tuhdin voileipäkakun. Kakku kuin kakku.

Nähtäväksi jää, alkaako nimenomaan läksiäiskakkuja kohta tulla kahvipöytiin oikein tungokseen asti.

Ammattimiehet asialla(?)

Tulipa eräällä reissulla maleksittua oikein korkean tason merkki- ja erikoisliikkeeseen. Sellaiseen, missä hoidetaan vain ja ainoastaan yhden merkkituotteen asioita. Logossa on puoliksi syöty hedelmä, sen enempää en kehtaa sormella osoitella, sen verran luokatonta toiminta oli.

Kun puhutaan merkkiliikkeestä (tai -korjaamosta), sitä ajattelee, että niiden seinien sisällä on tavanomaista korkeampi tietämys.

No. Saapastelin merkkiliikkeeseen ja katselin pelkistettyjä (lue: lähes tyhjiä) hyllyjä. Kesti hyvän tovin, ennen kuin yksi liikkeeseen värvätyistä pitkätukista jaksoi laahautua kysymään, että mitäpä saisi olla.
    - Olisiko teillä akkuja vanhempiin soittimiin?
    - Jaa mihin?
    - No XPodeihin (nimi muutettu)
    - Aijjaa niin niihin. Ei.
    - Jaa ei? Ajattelin kun kerran on merkkiliike.
    - Me lähetetään ne tästä huoltoon ja ne vaihtaa ne siellä.
    - Ja mitähän se maksaa?
    - No ei sitä tiedä, se on niin tapauskohtasta. Sieltä nettisivulta näkee kyllä.
Toinen pitkätukka oli palvelualttiina kohta naputtelemassa konetta tiskillä.
    - Ei täältä kyllä löydy mitään...
    - Kauankos se huolto sitten kestää? kysyin jo vähän kyllästyneenä.
    - No ei sitä oikein tiedä...
    - Niin että ei ole mitään tietoa, mitä se ns. huolto maksaa ja kauanko kestää??
Piiitkä kiusaantunut hiljaisuus. Vaivaantuneita katseita.
    - Nii... me ollaan tästä niitä lähetelty eteenpäin...

En tiedä, onko sitä sitten liian tottunut siihen, että ihmiset osaavat ammattinsa ja huolloilla on jonkinlainen aikataulu, jossa ainakin karkeasti pysytään.
Jätin pitkätukat rauhassa jatkamaan vehkeidensä näpelöintiä.

Työ ja tulevaisuus

Aivan aluksi haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää loppuvuotta.

Loppuvuoden aikana tapahtuukin työrintamalla monenlaista, varsinkin kun PVUUDistus alkaa konkretisoitua monella paikkakunnalla. YT-papereita on jo kirjoiteltu ja kohta niitä leivotaan oikein urakalla.

Meikäläisen plattavuosien aikana työ on muuttunut pikkuhiljaa ja kertarysäyksinkin melkoisesti. Kun itse aikanani aloittelin, mekaanikot pääsivät eläkkeelle / reserviin alle viisikymppisinä. Sitten napsahti eräänä päivänä palvelusvuosien mukaan porrastetusti likipitäen kaikille lisää työikää. Vanhemmille vähemmän, parisen vuotta ja vasta taloon tulleille liki vuosikymmen.

Nyt, kun työurien pidentämisestä on paasattu jo pitkään, on omaan takaraivoon jäänyt kummittelemaan pari loistavaa virkamiesten lausuntoa.

Ensimmäinen oli Juhana Vartiaisen kuningasidea, jonka mukaan ikääntyvä työntekijä on rasite, jonka palkkaa pitäisi voida laskea eläkeiän lähestyessä tai ainakin maksaa pienemmät yleiskorotukset kuin muille.
www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288524716982.html

Toinen, tuoreempi loistolaukaisu oli Sampsa Katajan suusta HS:n sivulla. Pääasia uutisessa oli ns. leskeneläkkeiden lakkautus, mutta meikäläistä kylmäsi uutisen loppuosa:
Kataja kyseenalaistaa myös alemmat eläkeiät, joita on yhä jäljellä joissakin ammateissa. "Työn vaativuuden pitäisi näkyä työuran aikaisessa palkassa eikä niin, että pääsee aikaisemmin eläkkeelle."
No, itse asiassa joku melko äskettäin mainitsi, että sotilashuhun mukaan alhainen eläkeikä olisi jo ollut jonkinlaisessa tarkastelussa. Worst case scenario tässä asiassa olisi se, että mekaanikkojen eläkeikää nostettaisiin lähelle ns. normaalia eläkeikää ja sitten vielä maksettaisiin alhaisempaa palkkaa Vartiaisen vision mukaisesti. Kyllä siinä motivaatio kukoistaisi, kun ikäluokkaa 60+ oleva selkävaivainen mekaanikko vääntäytyisi huoltotelakalle. Tai kiertäisi Hornaattoria tai sen seuraajaa loskaisella platalla rollaattoriin tukeutuen. Kuulosuojia ei enää siinä vaiheessa tarvitsisi, kun kuulo olisi kuitenkin mennyttä...