Rakkaalla asiantuntijalla on monta nimeä

Alkuperäisen sanonnan mukaan rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta kyllä niitä nimityksiä on asiantuntijoillakin. Tunnepuolen kytköksistä nimityksiin sen sijaan voidaan olla eri mieltä.

Otetaan nyt esille asemiehet. Taas kerran. Heillä kun nimityksiä tuntuu olevan ylivoimaisesti enemmän kuin yhdelläkään toisella firman henkilöstöryhmällä. Siinä missä sähköpuolen asiantuntijat saavat tyytyä olemaan tylsän yksinkertaisesti "sähkäreitä", niin asemiehille löytyy kokemuksen ja asiantuntemuksen tason mukaan ainakin seuraavanlainen nimilista:

• Asejumala
• Aseguru
• Asemooses
• Asejeesus
• Aseneekeri
• Tykkimies (tai -julli)

 Kovin hengellissävytteisiä tuntuvat ainakin jotkin noista nimityksistä olevan ja ehkäpä ihan aiheesta.
Jotain spesiaalikykyjä noilla spesiaalimiehillä kieltämättä tuntuu olevan. Kun tässä kerran otettiin siivenkärjestä Sidewinderia irti, se jumitti pahemman kerran, niin kuin alan miehet tietävät, että monesti käy. Ei auttanut rynkyttäminen, ei vasara + tuurna -yhdistelmä, ei kiroilu. Homma meni täydelliseksi esimerkiksi ähräämisestä. Siinä hikeä pyyhkiessä yksi kollega huomasi aseasiantuntijan ilmestyvän kauempaa lekohallin kulman takaa.
  -No sieltä se itte aseneekeri tulee, tulkoon hoitamaan hommansa! kaveri puuskahti. Ja täsmälleen sillä samalla sekunnilla kyseinen asemies käännähti 180 astetta ja jatkoi matkaa toiseen suuntaan. Ja varmana hän oli niin kaukana, ettei kuullut jupinoitamme.
Weird or what... No vitsivitsi... sattumahan se oli, mutta hupaisa sellainen. Siitä mainittiin seuraavina päivinä ko asejullille useammankin kerran.

Hyvin säilynyt (?)

PVUUDistus on aiheuttanut jo nyt, ennen suurimittaisia koneiden, materiaalin ja ihmisten siirtoja, jonkin verran ylimääräistä liikehdintää. Havahduin tähän ajatukseen, kun tajusin, että olen viime aikoina törmännyt huomattavan usein kollegoihin, joita en ole nähnyt vuosikausiin. Ihmiset liikkuvat. Pitää käydä kursseilla ja opetustilaisuuksissa päivittämässä omaa osaamistaan, parantamassa markkina-arvoaan tulevaa myllerrystä silmällä pitäen.

Monia vanhoja tuttuja on nähty, sanottu ronskisti käsipäivää ja muisteltu menneitä. Ihmetelty ajan kulumista. Kovasti ovat ihmiset harmaantuneet. Ehkä on vähän kilojakin tullut. Itse sentään jouduin aamulla vähän kiristämään haalarin vyötä. Mutta kuinkahan mahtaa olla... kamala ajatus hiipi mieleen. Vaikka oma pärstä näyttää peilissä partaa ajaessa samalta kuin aina ennenkin, niin ajattelevatko vanh... kokeneet kollegat samoin kuin minä heistä? Kamala, miten se oli vanhentunut!!