Kerrankin voi sanoa, että säät ovat suosineet. Pitkän hellekauden lomassa olleet sadepäivät ovat nekin tuntuneet ihan oikeasti mukavilta. Vaihtelu virkistää, sanotaan.
Ennen lomalle jäämistä sattui kohdalle päivystysvuoro. Ei siinä mitään, ihan mukava nakki pitkästä aikaa. Siinä valmiuden ylläpidon ohessa jutusteltiin tietysti lähestyvistä lomista ja mitä kukakin aikoi lomallaan tehdä.
Vähän huolestuttavalta tuntui, kun jutut olivat kaikilla tyyliä "lomalla pitää...", "lomalla täytyy", "pitää ehtiä" jne jne. Pointtina on siis tässä se, että vuoden aikana kerätään "varastoon" kymmeniä töitä sun muita, jotka hoidetaan sitten lomalla, kun on enemmän aikaa. Tai tehdään niin tiukka hauskanpitosuunnitelma, että sen noudattaminen käy työstä. Lopputulos? Ei ainakaan rentouttava loma. Enkä tässä ole itse mikään puhdas pulmunen tai esimerkki. Omaan lomaohjelmaan kuuluu mm. talon maalaus. Ja vielä anopin talon.
(No, siitä tingitään sen verran, että välitöntä korjausta vaativat kohdat maalataan, ei koko kartanoa).
Vähän kun istuin ja mietin ja laskeskelin, niin karkeana keskiarvona voisi sanoa, että loma-ajasta palttiarallaa kolmasosa, ehkä alle senkin, täyttää loman määritelmän. Eli saa tehdä ja olla justiinsa niin kuin haluaa. Nakata kellon yöpöydän laatikkoon ja olla vaan, jos siltä tuntuu. Ottaa päivätorkkuja, lueskella, kuunnella musiikkia tai radiota. Puuhailla jonkun itsestä hyvältä tuntuvan asian parissa. Lähteä vaimokullan kanssa aamulla maleksimaan heräävälle torille ja juoda siellä kahvit.
Tai tuulettaa ajatuksiaan tien päällä...
No, kukin taaplaa tyylillään. Vietetään rentouttava loma ja palataan platalle skarppeina ja levänneinä!
