Lomat alkavat olla takanapäin. "Loppuu ne pitkätkin lomat" on suosittu kommentti, kun lompsii eväsnyssyköineen loman jälkeen ensimmäisenä aamuna töihin. Värikkäämpiäkin kannanottoja on joskus kuultu. Eräs mekaanikko marssi kerran lomien loputtua silminnähden tyytyväisenä tehtävienjakotilaisuuteen, "aamukirkkoon". Totesi siinä, että kuinka onkin jämerää tulla taas töihin. Takarivistä kommentoitiin lomaltapalaajaa: "Kato, naamakin on oikeen ruskettunu... vai onko se vaan paskaanen..."
Mutta eipäs eksytä kovin kauas itse aiheesta. Loman aikana ehti sentään jonkin verran harrastaa kirpparilla kiertelyn jaloa lajia. Vaikka "löytöjäkin" tulee tehtyä, on iso osa kirpparilla käynnin viehätystä pelkkä kiertely ja katselu. Pakko ei ole raahata kaikkia projekteja kotiin... vaikka kuopuksen mukaan "isin löytää aina penkomasta jotain johdonpätkiä". Minkäs sille voi, luonnolleen. Kuten seuraavasta esimerkistä alan miehet - ja naisetkin nykyään - varmasti huomaavat.
Eräällä kirpputorilla - tai oikeastaan se oli SPR:n Kierrätystavaratalo - törmäsin mielestäni hyvään löytöön. Kuopuksen inhoamasta johtoja tursuavasta miljoonalaatikosta pisti silmään tuttu, musta, pitkulainen muoto. Toden totta, klassinen MagLitehän se siellä. Kaikkien mekaanikkojen suosikki ja lentokonetyön perusasia. Hintaa muutama euro. Näytti siistiltä ja ehjältä ja siinä oli, hitto vie, toimivat patteritkin sisällä. Nappasin valaisimen heti mukaan. Mutta noottiahan siitä tuli hetikohta hetken päästä. Ei nimittäin vienyt montaakaan hetkeä ennen kuin pitelin kirpparia kierrellessäni (täysin huomaamattani) MagLiteä "koneenkiertoasennossa" hyllyjä tutkiessani. "Isä pliiiis, älä viitti", kuului kauempaa tuskastuneella äänellä esikoisen moite hänen huomattuaan tyylimokani...
