Mutta asiaan.
Perinteisesti vanh... kokeneet mekaanikot ovat vaihtaneet hyvissä ajoin talvivaatetukseen eli pitkiin kalsareihin, kun taas samaan aikaan nuoret kollit ovat rehvastelleet siirtyvänsä pitkäpunttiseen vaihtoehtoon vasta äärimmäisillä pakkasilla ja silloinkin hetkellisesti. Oman kalsarikalenterin mukaan olen siirtynyt talviaikaan yölentojen alkaessa. Muistissa on edelleen eräs karmea yölentokausi, kun erehdyin kylmään viimaan "kesävaatetuksessa"... hyi helkkari sitä tutinaa ja kärvistelyä.
Nyt otin hienoisen varaslähdön talvikauteen, kun eräänä aamuna ryhdyttiin rei'ittämään tauluja eli ampumaan jokavuotisia PAK-ammuntoja. Siinä toinen asia, joka yllättää sotilaat siinä missä syksyn saapuminen tavalliset ihmiset. Kesän alusta asti PAKkien suorittamisesta paasataan ja kuitenkin havahdutaan loppukesästä / syksyllä takarajan lähestyessä siihen, että jotain puuttuukin vielä. No, koskaanhan kaikki eivät ole samaan aikaan paikalla, vaikka kuinka järjestetäänkin suoritustapahtumia.
Nyt päätin pyhästi, että en, hitto vie, palele ampumaradalla, kuten niin monena vuotena tätä aikaisemmin. Sadettakin oli ennusteltu. Kiskoin aamulla jalkaan pitkät kalsarit ja radalle lähtiessäni vielä toppatakin niskaan. Olisipa siinä sitten mukava hieroa itselleen ampuma-asentoa maaten jne.
Ammunnat tiivistettynä: sääennustus meni jälleen pieleen. Hikoilin välillä ihan reippaasti toppatakissani auringonpaisteessa. Rynkkyammunta meni K:n arvoisesti ja pistooli samaten.
Pitkät kalsarit joutivat vielä joksikin aikaa kaappiin.
