Ennen muinoin, paksusta raudasta tehtyjen koneiden aikaan, varaosien sujuvasta liikkumisesta hyllystä tarvitsijoille vastasi hopeahapsinen, perusäreä papparainen. Ei mitenkään huonolla tavalla äreä, kunhan oli melko tarkka tilauksien asiallisesta ja tarkasta tekemisestä. Yleensä homma toimikin sutjakasti ja halutut tarvikkeet nakattiin murahduksen kera kumimattopäällysteiselle tiskille hakijan eteen. Kerran sitten alkoi jonkun päässä raksuttaa sen kumimaton ja erään tuolloin yleisen namin melko yhtenevä ulkonäkö.
 | |||
| Kuvan lakumatto ei liity tapaukseen |
Ja niinhän siinä kävi, että jonkin ajan päästä varaosamestarille tarjottiin "juuri avatusta" lakumatosta puolikasta, joka sitten paljastuikin joksikin aivan muuksi. Yllättävän ruokottomasti niinkin varttunut mies kiroili...
Yllättävää sen sijaan EI ollut se, että pitkän aikaa tiettyjen henkilöiden tekemistä varaosatilauksista löytyi aina jokin virhe, jonka seurauksena tilaus piti tehdä ainakin kertaalleen uusiksi.
