Viime kesänä loman ollessa parhaimmillaan bongasin rautakaupan hyllyssä mielenkiintoisen värkin. Jonkinlaisessa erikois-special-kesä-alessa oli metallinpaljastimia. Yksinkertaisen oloisen laitteen luvattiin löytävän vaikka mitä ja tuovan ulottuville uuden, kiehtovan harrastuksen. Pitihän siihen tarjoukseen tarttua. Parilla kympillä kun ei yleensä pääse kiinni kiehtovaan harrastukseen. Lisäsysäyksenä ostotapahtumalle toimi tuolloin telkkarissa pyörinyt (tietenkin) amerikkalainen hömppäsarja Aarteen tonkijat.
Kaksi miekkosta kierteli Amerikkaa metallinpaljastimineen ja tonki maasta esiin milloin mitäkin mukamas-aarteita. Parivaljakolla oli jokseenkin ärsyttävä tapa vouhkata löydöistään. "WOW! This is something good! AWESOME! Voi kiesus...
No, kesäpaikan syrjäiselle uimapaikalle piti tietysti ottaa uusi lelu mukaan. Lapset katselivat epäluuloisina kun virittelin laitetta toimintakuntoon. Letkautin että menkääs polskimaan, noukin sillä aikaa rantahietikosta pari aifounia ja kultakelloa. Teinit loikkivat veteen ja minä aloin haravoida rantaa. Eikä siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt kun todennäköisimmän paikan eli rannan ainoan ison kiven vieressä etsin piippasi innokkaasti.
Ajattelinkin, että kivelle vaatteet laskettaessa arvoesineet luiskahtivat helposti hiekan kätköihin. Lyhyen aikaa tongittuani sormiin osui jotain metallista... kuoputin kärsimättömästi ja hiekasta nousi... (wow! Awesome!)...
ruosteinen säilyketölkin kansi. Voi kettu. Nakkasin romun metsikköön ja jatkoin etsintää. Seuraava piippaus tuli nopeasti, mutta vaikka kuinka tongin hiekkaa sormet mustuen ja aristaen, mitään ei löytynyt.
Lyhyesti sanottuna, positiivisesti ajatellen, kyseinen ranta on nyt paljon turvallisempi paikka tallustella. Sillä kertaa en tosin niitä aarteita löytänyt. Mutta tulipahan taas kerran tervetullut muistutus yleisestä eroavaisuudesta faktan ja fiktion välillä.
Faktan ja fiktion eroavaisuutta on puitu myös työelämässä. Ensimmäisen kvartaalin (kuten niin fiinisti palaverissa sanottiin) kuluttua PVUUDistuksen jälkeen, tarkasteltiin tilannetta.
Kaikki oli mennyt suunnitelmien ja aikataulun mukaan. Uuteen organisaatioon on siirrytty ja toimittu sen mukaisesti vuoden alusta lähtien. Tämä siis virallisesti sanottuna.
Mutta todellisuudessa uuden organisaation toiminta on jossain määrin vielä hapuilevaa ja puutteitakin on havaittu. Uusiin tehtäviin uudessa organisaatiossa jäi aukkoja kun kaikki suunnitellut tekijät eivät siirtyneetkään uusille paikkakunnille. Ja osa niistä, jotka siirtyivät, hakeutuvat muihin tehtäviin tai lähtevät sitoumuksensa päättyessä kokonaan firmasta. Vaikka ehkä talouspuolella PVUUDistus on toiminut suunnitellusti, niin henkilöstöllisesti ajatellen tilanne on edelleen haastava. (Miksi ihmeessä sanotaan "haastava"?? Miksei sanota suoraan, että pirun vaikea)
No. Katsotaan sitten taas seuraavan kvartaalin koittaessa, miten hienosti on mennyt.
Laitanpa tähän vuodatuksen loppuun vielä kuvan osasta saalista ensimmäiseltä aarteentongintasessioltani.
Kohta pitää kokeilla uudestaan, löysin talvella kirpparilta hienomman etsimen, jolla varmaan viimeistään löytyvät ne aifounit ja kultakellot. Mutta sitä odotellessa...
Wow! This is great! Fantastic!