Mekaanikko hautajaisissa

Tuskin missään ihminen tajuaa yhtä karusti ja selvästi kaiken olevaisen rajallisuuden kuin hautajaisissa. Ja näitä kyseisiä tilaisuuksia on tälle syksylle piisannut. On alkanut tuntua, että ilon tunteet ovat todella kortilla. Kuten eräs kollega kerran osuvasti sanoi: "Elämä on kovaa. Ja sitten kuolee."

Ensimmäisiin hautajaisiin lähdettiin parin sadan kilometrin päähän. Matkaan lähtiessä noudettiin kukkakaupasta kukkalaite auton takapaksiin tavaratilan peitteen päälle. Mukavasti se sinne mahtui matkustamaan.

Perillä, H-hetken ollessa jo käsillä, vaimokullan tarkka virhesilmä huomasi yhden kukista repsottavan melkein irtonaisena. Harmittihan se. Ainoa keino oli oikeastaan napata kukka kokonaan irti, sillä roikkuvana se erottui selkeästi. Vaimo miettimään, että pystyisikö sitä edes väliaikaisesti jotenkin tukemaan paikalleen.
Ja pling, lamppu syttyi mekaanikon päänupin ylle. Pikaisen penkomisen tuloksena auton takakontista löytyi pätkä 0,8 mm teräslankaa.
"Millä sen muka saa poikki tähän hätään?!" vaimokulta hätäili. Vähän nolona kaivoin taskusta monitoimityökalun, jossa oli myös pihti / lankaleikkuri. Työnsin pikku pätkän lankaa kukan varteen ja irronneen kukinnon teräslangan päähän. Hyvin se kesti toimituksen ajan.

Yleensä sitä löytyy taskusta jonkinlainen työkalu. Useimmiten sitä ei tarvitse, mutta todellisia tarpeen hetkiäkin on. Sitä vaan en ymmärrä, että nykytulkinnan mukaan pikkuinen nahkamieskin (=leatherman) tulkitaan vahingoittamiseen sopivaksi esineeksi, josta poliisi saattaa rankoa. Asia muistui onneksi kerran ajoissa mieleen, kun kävin jälkikasvun kanssa poliisilaitoksella hakemassa heille tilattuja henkkareita. Pyörsin ovelta takaisin, kun hoksasin turvatarkastuspisteen. Autolle, taskusta pois työkalut ja linkkari ja hyvällä omallatunnolla takaisin sisälle. Vaan (mukamas) tyhjiä taskuja esitellessä lattialle tipahti vartijoiden epäluuloisten silmien eteen pieni muovirasia, jossa pidän särkylääkkeitä mukana. Uskoivat sentään, kun selostin asian.

Tyhmyydestä sakotetaan

Otsikon jatkeeksi sopii mielestäni erinomaisesti "ja laiskuudesta laskutetaan".

Onneksi plattaelämässä ei sentään ole menty siihen, että mahdollisesti tapahtuville mokille laitettaisiin ihan konkreettinen hintalappu. Joskus oli jonkinlaisena tulkintana ilmassa se mahdollisuus, että tietyissä tilanteissa vahingon aiheuttanut henkilö olisi taloudellisesti vastuussa tapauksesta. Ja kun lentotekniikasta on kyse, se hintalappu olisi ollut hyvin, hyvin suuri. Alettiin jo olla sillä kannalla melko yleisesti, että ei pahemmin uskaltaisi juuri mitään enää tehdäkään.

Mutta siihen ei siis menty eikä tämän jutun pointtikaan siihen liity. Villakoiran ytimenä on tuo "laiskuudesta laskutetaan". Nykyaikana, jos niin haluaa, ei tarvitse tehdä itse juurikaan mitään. Jos et halua vaihtaa talvirenkaita, niin aja renkaanvaihtoon. Ei tarvitse liata omia käsiään eikä pohtia, tulivatko pultit oikeaan momenttiin. Jos et nyt vaan viitsi lähteä ruokaostoksille, niin tuleehan se ruokakassi kotiovelle netin kautta tilaten, tietysti lisähintaan. Lisäesimerkkejä kyllä löytyy, kun vähänkin silmiään avaa. No.

Kuopus tarvitsi kouluun tietokoneen. Kohta kun YO-kirjoitukset tehdään sähköisesti. Eipä siinä mitään. Netistä katsottiin koneita ja hintoja ja kohta oli valinta selvä. Ei kun uudehkoon kodinkoneliikkeeseen, jonka nimi viittaa modernisti voimaan. Tai energiaan tai ehkä sähköön.

Pitkästä konerivistä puuttui kuitenkin se valmiiksi valittu yksilö, mutta avulias myyjä naputteli hetken päätettään ja suositteli toista, vähän parempaa (ja vähän kalliimpaa) vaihtoehtoa.
Kaivelin jo korttia taskusta maksaakseni ostoksen. Vaan eipäs käynytkään homma kuin ruotsinkielisessä makasiiniohjelmassa.

"Joo, tää olisi sitten ensi viikon lopulla valmis ja tähän tulisi sitten se 79 euron päivitysmaksu."
"Mitä?"
"Niin, me päivitetään Windows valmiiksi ja laitetaan kaikki tilit ja asetukset. Se maksaa sen 79 euroa"
"Siis mitä?? Ei tuollaisesta nettisivulla mitään mainittu"
"Niin no kyllä se tietysti JOTENKIN toimii, mutta siinä ei ole mitään päivityksiä"
Huokaisin syvään, lähinnä rauhoittuakseni.
"Jos nyt vaan maksan sen koneen ja päivitän itse. Automaattista se kuitenkin on?"
"Ei, kyllä se koneen saaminen ainakin ensi viikkoon menee. Ja siihen päivitykseen menee ainakin 6 tuntia. Se on aika hankala homma. Me tarjotaan tätä palvelua, ettei ihmisten tarvitse istua siinä koneen edessä."

En ostanut konetta. Ensinnäkin siksi, että sitä tarvittiin koulussa parin päivän sisällä. Ja toisekseen, yritys rahastaa asiakkaan laiskuudella tai avuttomuudella tai molemmilla. Tai yrittää uskotella, että asiakas on sekä laiska että avuton.

Menin isoon markettiin, josta sain sopivan koneen ilman pelottelua ja vihreällä kortilla vielä bonuksia kaupan päälle.

Niin ja se tunteja kestävä päivitys? Muksu teki sen itse. Kesti 22 minuuttia. Otin aikaa.

Mutkia matkassa

Tämän vuoden lomareissut on tehty ja Suomemme maa kierretty. Noin yleisesti ottaen kaikki meni hyvin, mutta sattuihan sitä pientä pulmatilannettakin matkan varrelle.
Entisillä kotikulmilla pyöriessä Das Auto lopetti yllättäen kulkemisensa. Noin vain, ilman ennakkovaroituksia.
Eihän siinä auttanut kuin avata pelti ja ruveta tutkailemaan tilannetta. Tästä saisi tietysti pitkänkin vianhakukuvauksen aikaiseksi, mutta armahdetaan nyt kuitenkin suurta yleisöä. Vika paikantui sähköpuolelle ja tarkkaan ottaen sytytyspuolaan. Värkki oli yksinkertaisesti tullut käyttöaikansa päähän.

Pelastavaksi enkeliksi ilmaantui sähkötupakkaa pössyttelevä nuorimies samanmerkkisellä ajopelillä. Hän kyyditsi vian löydyttyä meikäläisen paikalliseen Nettimotoon (nimi muutettu) ja takaisin työkohteelle. Siinä matkalla hän kertoili, kuinka oli kerran oman kulkineensa rikkoonnuttua saanut turhaan kärvistellä tien poskessa. Kaikki olivat ajaneet ohi, jopa naapurikin oli kättään heilauttaen ohittanut avun tarvitsijan. Kokemus oli ollut sen verran ankea, että kaveri oli päättänyt auttaa hätään joutuneita autoilijoita, jos sellaisia kohtaisi ja hän vain jollakin tavalla voisi avuksi olla. Se päätös koitui nyt meikäläiselle todella suureksi siunaukseksi.

Työmaalla ei onneksi ole koskaan tarvinnut epäillä porukan avuliaisuutta tai yhteen hiileen puhaltamista. Jos joku apua tarvitsee, niin hän sitä myös takuuvarmasti saa.

Kesäkuulumisia

Alkoihan se lomakausi vihdoin viimein, kun sitkeästi jaksoi odotella.
Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin aika huomaamatta talvi muuttui kevääksi ja
kohta sitä jo oltiinkin kesässä. Ja kyllä loma kieltämättä ihan tarpeeseen tuli.
Fraasit kiireisestä keväästä ja vauhdin hiljenemisestä on kuultu niin moneen kertaan,
ettei niitä juurikaan enää rekisteröi saati usko. Sama hullunmylly jatkuu kuitenkin.
Mutta viis siitä. Nyt nautitaan lomasta ja siitä luksuksesta ettei päivien ohjelmaa
ole minuutilleen aikataulutettu.

Lähdettiin tekemään pientä kotimaan kierrosta.
Itä-Suomeen kun osuttiin, oli Rissalassa juuri vuoden päälentonäytös.
Pitihän sinne mennä käymään, vaikkei sää parhaimmillaan ollutkaan.
Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä läheltä HN:n seuraajaehdokkaita ja muuta
paikalle saapunutta lentokalustoa.

Heti kun portista pääsi sisälle, alkoi joka puolelta melko aktiivinen krääsän tyrkytys.
Jotakin, kuten hihamerkkejä, joutui ihan itse kinuamaan, mutta visiitin päätyttyä
krääsäsaalis oli melkoinen. Erityisesti Rafalen lippiksiä kertyi ripakopallinen.

Matka on jatkunut jo useamman paikan verran, mutta ei kaikkea kerralla.
Sitä paitsi tabletin akku taitaa olla kohta lop

10 käskyä

Juu ei, nyt ei puhuta Raamatun vastaavanlaisesta ohjeistuksesta, vaan platoilla, telakoilla ym. huoltopaikoilla työskentelevän teknisen henkilöstön jonkinlaisista perusohjeista.

Asia on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, erityisesti ne kohdat joiden noudattamatta jättäminen on kirpaissut ihan omakohtaisesti. Lopullinen potku persuksille oli sen kuuluisan sähköteknisen savun karkaaminen pölynimurista. Ei siitä sen enempää, mutta siltäkin olisin välttynyt jos olisin erästä näistä seuraavista noudattanut. Käskyt eivät ole missään tietyssä järjestyksessä.

MEKAANIKON 10 KÄSKYÄ lyhyine selityksineen

1. Lue työohjeet ja noudata niitä!
    Ohjeet ovat olemassa ihan syystä, vaurioiden ja loukkaantumisen välttämiseksi.

2. Lue ohjeita myös "etukäteen"!
    Eli kun suoritat kohtaa A, on hyvä tietää myös mihin pitää olla valmis kohdassa B

3. Yhteistyö on voimaa!
     "Ei tartte auttaa" on hauska hokema, mutta huono ohjenuora tosielämään.

4. Älä peittele virheitä!
    Virheitä sattuu, mutta muista, että niistä myös oppii tehokkaasti.

5. Pysähdy miettimään!
    Jos jokin tuntuu menevän pieleen, niin siihen paikkaan STOP!
    Älä jatka, ennen kuin on selvillä mikä on mahdollisesti menossa metsään.

6. Pidä huolta työvälineistäsi!
    Tarkista, että työkalut ovat tallella ja ehjiä ennen ja jälkeen huollon / vikakorjauksen.

7.  Pidä huolta itsestäsi!
     Ylipitkä työrupeama saattaa kuulostaa kunniakkaalta, mutta väsyneenä tekee
     helposti virheitä. Tämä olisi johtoportaankin syytä muistaa.

8.  Muista vastuusi!
    Vaikka monesti tuntuu, että "mä olen vain töissä täällä", muista, että olet vastuussa
     lentokalustosta ja monen muun ihmisen turvallisuudesta.

9.Tee työsi hyvin!
    Eli tee niin hyvin ja perusteellisesti, että voit hyvillä mielin kuitata tehtävän.
    Kiteytettynä: "Tee niin kuin itsellesi tekisit"

10. Älä ikinä koskaan milloinkaan pieraise kun teet töitä ilmanottokanavassa!
      Tämä tuskin tarvitsee selitystä
   

Uuden äärellä

Niin sitä hyvästeltiin vanha vuosi ja eletään uuden vuoden ensimmäistä päivää.
Tilastoja kun katsoin, niin piti oikein silmiään hieraista... niinkö kauan edellisestä kirjoituksesta...?
Mutta näin vanh... kokeneempana sitä on oppinut olemaan itselleen armollisempi. Jos ei ehdi niin ei ehdi.
Tai pysty. Joskus asioille ei mahda mitään eikä joka paikkaan pysty repeämään.
Itsellä loppuvuodesta vei puhtia vanhan luokkakaverin kuolema ja lähiomaisen sairastuminen.
Ei ole totta. Ei ole reilua, olivat ensimmäiset ajatukset kun kuulin luokkakaverini poismenosta. Tyyppi oli urheilija / kuntoilija joka paransi elämäntapojaan samaa tahtia kuin monilla muilla ne rapistuvat iän karttuessa.

Työmaallakin on moneen kertaan ihmetelty asioiden todellisuutta ja reiluutta. Joka foorumilla on toitotettu PVUUDistuksen riemuvoittoa, mutta samaan aikaan eletään työvoiman suhteen niukkuudessa. Pätevää työvoimaa menetetään tasaisen tappavaa tahtia, kun pakkosiirrettyjä on siirtynyt toisten työnantajien leipiin.
Työmäärä vastaavasti on kasvanut ja kasvaa edelleen. Siitä kakusta onkin sitten jäljelle jääville jaettavaa runsain määrin. Eikä työnantajan henkilöstöpolitiikan tolkuttomuus tilannetta ainakaan helpota. Voimistuvana trendinä on vanh... kokeneiden työntekijöiden totaalinen huomioimatta jättäminen. Aukeavat tehtävät jaetaan nuoremmille hyvin heppoisin poikaporukkapäätöksin vastoin maalaisjärkeä ja kaikkia vahvistettuja pykäliä.
No, kaikesta huolimatta hyvää alkanutta vuotta itse kullekin.
Pidetään itsestämme huolta, kun koneisto ei sitä ainakaan enää tee.