Niin sitä hyvästeltiin vanha vuosi ja eletään uuden vuoden ensimmäistä päivää.
Tilastoja kun katsoin, niin piti oikein silmiään hieraista... niinkö kauan edellisestä kirjoituksesta...?
Mutta näin vanh... kokeneempana sitä on oppinut olemaan itselleen armollisempi. Jos ei ehdi niin ei ehdi.
Tai pysty. Joskus asioille ei mahda mitään eikä joka paikkaan pysty repeämään.
Itsellä loppuvuodesta vei puhtia vanhan luokkakaverin kuolema ja lähiomaisen sairastuminen.
Ei ole totta. Ei ole reilua, olivat ensimmäiset ajatukset kun kuulin luokkakaverini poismenosta. Tyyppi oli urheilija / kuntoilija joka paransi elämäntapojaan samaa tahtia kuin monilla muilla ne rapistuvat iän karttuessa.
Työmaallakin on moneen kertaan ihmetelty asioiden todellisuutta ja reiluutta. Joka foorumilla on toitotettu PVUUDistuksen riemuvoittoa, mutta samaan aikaan eletään työvoiman suhteen niukkuudessa. Pätevää työvoimaa menetetään tasaisen tappavaa tahtia, kun pakkosiirrettyjä on siirtynyt toisten työnantajien leipiin.
Työmäärä vastaavasti on kasvanut ja kasvaa edelleen. Siitä kakusta onkin sitten jäljelle jääville jaettavaa runsain määrin. Eikä työnantajan henkilöstöpolitiikan tolkuttomuus tilannetta ainakaan helpota. Voimistuvana trendinä on vanh... kokeneiden työntekijöiden totaalinen huomioimatta jättäminen. Aukeavat tehtävät jaetaan nuoremmille hyvin heppoisin poikaporukkapäätöksin vastoin maalaisjärkeä ja kaikkia vahvistettuja pykäliä.
No, kaikesta huolimatta hyvää alkanutta vuotta itse kullekin.
Pidetään itsestämme huolta, kun koneisto ei sitä ainakaan enää tee.
