Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun täytin tasavuosia ja siinä samassa tasavuosikymmeniä.
En minä siitä vanhenemisesta niin, mutta siitä hössötyksestä. Kaikenlaista turhaa vouhotusta. Laivuepalaverissa annetaan joku kuppi ja kunniakirja. Puhutaan kauniita sanoja, miten nyt on tultu miehen ikään ja on tehty pitkä päivätyö. Kyllä ei tunnu mukavalta vaan lähinnä kiusalliselta. Mikä pitkä päivätyö? Normipäiviä, kahdeksan tuntia kaikissa. Paitsi perjantaissa 6,15 vielä vähän aikaa. Kun kikkelisopimus (tai mikä se nyt on millä Suomi nousee) tulee voimaan, perjantai pitenee puolella tunnilla. Siis työaika.
Vaivaantunut olo sellaisesta väkisin kiittelystä tulee. Kyllä ei kiitosta ole sadellut. Varapäällikkökin tulee yleensä vain ikävissä asioissa esiin kammiostaan. Ottaa omenapuhelimen esiin ja näyttää sisuaskin kokoiselta ruudulta jotain kuvasöhellystä. "Katsos nyt, tässä sinulla on 15 minuuttia jäänyt jakso vajaaksi!" Että sellaista arkipäivän tunnustusta.
P.S. Kahvikerho sentään antaa yleensä kunnon lahjan. Sellaisen, joka lämmittää näin kylminä talvi-iltoina.
P.P.S. Tämä ei ole sitten mitään plagiointia vaan annan täyden kunnian ja tunnustuksen Tuomas Kyrölle ja Aidon mielensäpahoittajan henkilöitymälle, Antti Litjalle
