Mieleen pamahti, että vieläköhän tämä blogi jostain löytyy ja löytyihän se, tosin kirjoittamaan pääseminen oli useamman mutkan, salasanojen palauttamisen ym. kommervenkin takana.
Ja huhhui, on näköjään 2 vuotta sitten Jouluna tullut viimeksi jotain julkaistua. Good job sanoisi amerikkalainen...
No, on tässä ollut vähän kaikenlaista, kuten sanonta kuuluu.
Ja voisihan noista sattumuksia jotain kirjoittaakin.
...
Nyt kun rupesi miettimään, niin yhtäkkiä tuntuu, että on ihan hirveästi asiaa. No, oma vika kun on liikaa kerännyt materiaalia puskurimuistiin ilman, että sitä olisi paiskannut datapurskeina bittitaivaalle muiden iloksi (riesaksi).
Tämän alkaneen vuoden suurimpana teemana on muutos. Moni elämän peruskivi muuttuu allekirjoittaneen elämässä tänä vuonna. Työelämä loppuu ja eläkeläiselämä alkaa. Ei kun ei saa sanoa, että lähtee eläkkeelle, vaan siirtyy reserviin. Asuinpaikka tulee vaihtumaan. Lapset lähtevät kotoa, opiskelemaan ja omaa elämää aloittelemaan. On hämmentynyt olo. Vastahan he menivät alakouluun. Siirtyivät yläkouluun ja rupesivat miettimään, menisivätkö seuraavaksi lukioon vai ammatilliseen koulutukseen. Ennen kaikkea sitä miettii, onko vanhempana pärjännyt edes kelvollisesti? Töissä on tullut opetettua kaikenlaista, vanhan kaluston jarruvarjon pakkaamisesta nykykaluston moottoreiden vaihtoon, mutta onko osannut omille lapsille opettaa tarpeeksi ja oikein elämästä? Eikä muuta voi tehdä kuin päästää sokat irti ja toivoa parasta.
No. Pitää vähän yrittää jäsennellä päässään asioita ja palata sitten tähän virtuaalinäppiksen ääreen. Asiaa on paljon, mutta ei se minua haittaa. Tehän sen joudutte lukemaan.
P.S. pitäisiköhän vaihtaa blogin nimi plattaelämästä eläkeläiselämäksi... No ei ainakaan vielä.
