Varaosia metsästämässä

 Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun rupesin korjaamaan tuolia ja tarvitsin siihen pultin.

Pikkujuttu. Kymppimilli halkaisijaltaan, pituus 100 milliä suurinpiirtein. Pari aluslevyä ja nyloc-mutteri päähän. Irtomyynnistä kilohinnalla euron-parin kauppa, vaikka ottaisi vähän ylimääräisiäkin kaiken varalta. 

Kauppareissulla poikettiin ihka oikeaan rautakauppaan,  kun sellainen sattui reitillä olemaan.

Sanotaan nyt liikettä identiteetin suojelemiseksi vaikka Joo-raudaksi. Nimi siis muutettu.

Sisään mennessä olisi jo pitänyt hälytyskellojen soida. Siis omassa päässä. Siinä missä tavallisten kuolevaisten kaupassa on kassojen läheisyydessä kukkamultaa tai talvella hiekoitussepeliä, tässä tapauksessa oli muun muassa poreammeita. Mutta mitäs minä niistä, saman hintaisia ne irtopultit sun muut kuitenkin on kuin muuallakin.

Paitsi että ei ollut. Taivaisiin asti ulottuvien hyllyjen sokkelosta löytyi vihdoin kilotavaralokerikko. Keräsin kätöseeni muutaman erimittaisen pultin ,  aluslevyjä ja itselukittuvat mutterit .  Missään en kuitenkaan huomannut muovipussirullaa enkä vaakaa kuten tavallisesti. No, kai ostokset punnitaan kassalla, joten sinne siis.

Sielläpä odotti kuitenkin eläkel. .. reserviläistä yllätys. Kassahenkilö kertoi, että irtopulttilokerikon vastakkaisella puolella oli seinällä erikokoisia muovipusseja, joilla oli kiinteät hinnat. Pussin sai ahtaa niin täyteen kuin sai, hinta oli sama. Kiitin ja menin hakemaan sopivaa pussia. Vaan kyllä oli osattu hinnoitella! Kuva kertoo enemmän, kuin kymmenen minuutin jurputus:

Pultit olisivat siis juuri ja juuri mahtuneet tuohon pitkulaiseen pussiin, mutta  eivät enää aluslevyt ja mutterit.  Vuodatuksen alussa mainitsemani parin euron ostos olisi paisunut kympiksi, joten lähdin pois. Tein ylimääräisen mutkan sanotaan nyt vaikka Nettomotin kautta  (nimi muutettu) ja sain tarvitsemani osat sieltä hintaan 0,75€. 

Sykkeen tasaannuttua mietin, että a) ostaako joku ihan oikeasti pultteja ym pikkujuttuja Joo-raudasta noilla hinnoilla ja b) kuinka hiton kallista  kaikki muu siellä  liikkeessä on, jos parista pultista muttereineen joutuu pulittamaan kympin?!

238 päivää myöhemmin

 No niin, ei ole eläk... reserviin siirtyminen ainakaan aktivoinut näitä päivityksiä. Taisi olla siinä vihoviimeisenä päivänä kun olin lähdössä luolasta viimeistä kertaa aktiivi-statuksella, kun tuleva entinen työkaveri sanoi, että "muistathan kirjoittaa sitä blogia". Sori, HRIS, on tässä ollut vähän kaikenlaista.

No, kesä tuli ja kului uutuuden viehätyksen pauloissa. Oli kovin kummallista, kun ei ole tarvinnut keskittää suunnitelmia ja aktiviteetteja viikonloppuihin. Toisaalta taas aika ja sen kulku hämärtyy ja tuntuu menettävän merkitystään, kun ennen niin tarkat rutiinit puuttuvat.

Muutaman ex-kollegan kanssa on tullut pidettyä yhteyttä. Yhden kanssa jaetaan aktiivisesti huonoa huumoria watsupissa, parin kanssa soitellaan harvakseen.  Sen verran kuitenkin pidetään yhteyttä, että jonkin verran pysyy kartalla entisen työporukan kuvioista.

Jossakin jutussa / aforismissa / ajatelmassa todettiin, että joitain asioita ikävöi tai kaipaa vasta, kun niitä ei enää olekaan. Mietitäänpä siis:

Työkaverit  Myönnetään, kyllähän sitä miettii välillä, että olisi mukava niitä nähdä

Rutiinit  Osittain niitäkin kaipaa. Tuntuu, että nyt kun saisi tehdä, mitä haluaa, ei saa   aikaiseksi p*skaakaan

Työtehtävät Juu ja ei. Voisihan sitä pienen huollon tehdä tai jonkin laitevaihdon, mutta kyllä en rupeaisi  vuoden jatkoaikoja  ottamaan kuten jotkut eläkeukot.

No ei tästä nyt hääviä listaa tule. Noista kolmesta eniten kaipaa työkavereita ja nurkkapöydän tasokasta, sivistynyttä keskustelua kahvitauolla. 

No, palataan taas astialle. Toivottavasti vähän aktiivisemmin.

Ensiaskeleita

 Vuodenvaihteessa se sitten koitti, eläkk... ei kun reserviin lähtö. Ennen tuota merkillistä päivää oli harmaa ajanjakso, jonka aikana kollegat (ainakin omien sanojensa mukaan) kadehtivat meikäläistä. Ihmettelivät minun aamujeni vähyyttä ja omien vuosiensa määrää. Omat fiilikset heittelivät hilpeästä epäilevän kautta lievään ahdistukseen.

Loppujen lopuksi kaikenlaista kuitattavaa, palautettavaa ja huolehdittavaa oli tavallisella työntekijälläkin niin paljon,  että lopullinen portista lähtö oli helpotus. 

Muutamia huomioita eläkeläiselämän ensiaskeleilta:

1. Elämä jatkuu. Huollot eivät pysähdy eikä korjaamon tai laivueen arki muutu vähääkään kun ihminen lähtee. Tuli lievä ulkopuolisuuden tunne, kun tajusi, että lähteminen itselle tärkeästä paikasta ja yhteisöstä ei hetkauta mitenkään työyhteisöä. 

2. Kestää aikansa oppia pois vuosikausia kestäneistä rutiineista. Yhdeksän ja puoli kahden aikaan tulee vilkuilluksi kelloa ja tekee mieli kahvia. Aamulla herää kuuden maissa.

3. Ajan kulku muuttuu. Kun kaikki oma (siviili)toiminta ja asiointi on lähes yksinomaan tapahtunut viikonloppuisin, sitä ihmetteli kauppaan kävellessään, että miksi ihmeessä raksamiehet ovat viikonloppuna työmaalla? ? Kunnes tajusin hämmentyneenä, että onkin ihan tavallinen arkipäivä.

4. Oma eläköityminen vaikuttaa läheisiinkin. Vaimokullalle uusiin tapoihin ja aikatauluttomaan elämään tottuminen voi olla yhtälailla hämmentävää.

Paljon riippuu omasta suhtautumisesta, millaista plattaelämästä eläkeläiselämään siirtyminen on ja miltä se tuntuu.  Kannattaa olla avoimin mielin. Omat leppoisat kiikkustuolipäivät antavat vielä odottaa itseään, sillä muutimme viime kuussa uuteen asuntoon uudelle paikkakunnalle ja huusholli on vielä järjestystä vailla. Mutta tulee se järjestys vähitellen ja päivätkin pitenevät pikku hiljaa kevättä kohti mennessä. Vähän kun vielä lauhtuu, niin on hyvä lähteä dronea lennättämään. Ja kun lumet sulavat, pääsee koluamaan uusia paikkoja metallinetsimellä. 

Kyllä tästä hyvä tulee.