No niin, ei ole eläk... reserviin siirtyminen ainakaan aktivoinut näitä päivityksiä. Taisi olla siinä vihoviimeisenä päivänä kun olin lähdössä luolasta viimeistä kertaa aktiivi-statuksella, kun tuleva entinen työkaveri sanoi, että "muistathan kirjoittaa sitä blogia". Sori, HRIS, on tässä ollut vähän kaikenlaista.
No, kesä tuli ja kului uutuuden viehätyksen pauloissa. Oli kovin kummallista, kun ei ole tarvinnut keskittää suunnitelmia ja aktiviteetteja viikonloppuihin. Toisaalta taas aika ja sen kulku hämärtyy ja tuntuu menettävän merkitystään, kun ennen niin tarkat rutiinit puuttuvat.
Muutaman ex-kollegan kanssa on tullut pidettyä yhteyttä. Yhden kanssa jaetaan aktiivisesti huonoa huumoria watsupissa, parin kanssa soitellaan harvakseen. Sen verran kuitenkin pidetään yhteyttä, että jonkin verran pysyy kartalla entisen työporukan kuvioista.
Jossakin jutussa / aforismissa / ajatelmassa todettiin, että joitain asioita ikävöi tai kaipaa vasta, kun niitä ei enää olekaan. Mietitäänpä siis:
Työkaverit Myönnetään, kyllähän sitä miettii välillä, että olisi mukava niitä nähdä
Rutiinit Osittain niitäkin kaipaa. Tuntuu, että nyt kun saisi tehdä, mitä haluaa, ei saa aikaiseksi p*skaakaan
Työtehtävät Juu ja ei. Voisihan sitä pienen huollon tehdä tai jonkin laitevaihdon, mutta kyllä en rupeaisi vuoden jatkoaikoja ottamaan kuten jotkut eläkeukot.
No ei tästä nyt hääviä listaa tule. Noista kolmesta eniten kaipaa työkavereita ja nurkkapöydän tasokasta, sivistynyttä keskustelua kahvitauolla.
No, palataan taas astialle. Toivottavasti vähän aktiivisemmin.
