Eräänä aamuna ulos tullessani kerrostalon edessä tepasteli nuorehko mieshenkilö kirjoitusalusta tai asiakirjakansio kädessään. Vähän taaempana oli kaupungin vaakunalla merkattu henkilöauto, jolla miekkonen oli saapunut asiaansa toimittamaan. Jäin katsomaan ja miettimään, mitä tuleman piti. Mies meni pyörävaraston ovelle ja saman tien sisään papereineen. Mietin, että olipa hyvä, että olin merkannut perheen fillarit asianmukaisesti. Edellisenä viikonloppuna oli pihalla ollut roskalava, johon sai viedä isompaa poisheitettävää, kuten vaikka tarpeettomia huonekaluja. Tai polkupyöriä. Itse asiassa polkupyörät mainittiin tiedotteessa erikseen. Ne piti merkata ja merkkaamattomat pyörät kerättäisiin roskalavalle.
Kohta pyörävaraston ovi aukesi. Miekkonen kolisteli siitä hankalasti ulos taluttaen rupista nuorisopyörää paperinippu toisessa kädessä repsottaen. Ja hyppäsi satulaan ja lähti ajamaan. Katsoin hieman häkeltyneenä. Ei ollut tyyppi virallisella asialla eikä ollut saapunut kaupungin vaakunan koristamalla autolla. Väärinkäsityksen oli luonut kaupungin auto, jolla luulin tyypin saapuneen. Ja tietysti paperit. Tärkeillä ihmisillä on aina papereita tai kirjoitusalusta mukanaan.
Tästä päästäänkin tuohon otsikon määritelmään. Suojapaperiin. Kun törmäsin määritelmään ensimmäisen kerran, olin epäuskoinen, mutta sen jälkeen ymmärsin sen nerokkuuden. Eräs koiranleuka kollega - kutsutaan häntä nyt vaikka Matoksi (nimi muutettu) - kuljeskeli kerran korjaamohallin poikki. Pysähtyi siihen hetkeksi laukomaan teräviä huomioita projektistamme - ehkä lisäsäiliöiden asennuksesta ("Tankkaatteko Rusasella?"). Heilutti sitten kädessään olevaa paperia ja tokaisi, että täytyy jatkaa matkaa, pitäisi yksi juttu vielä hoitaa. Palasi kuitenkin vielä takaisin ja sanoi ääntään madaltaen "Ei mulla mitään tekemistä ole, tää on pelkkä suojapaperi". Ja jatkoi sitten matkaansa. Suojapaperi. Mikä loistava keksintö! Niin yksinkertainen, niin tehokas. Jos ilmestyi telakalle ohjekirjapäivityspaperit kainalossa, kukaan ei tullut puuttumaan tekemisiin eikä kyselemään, mitä olit tekemässä. Papereita kädessään kantavalla on jotain tärkeää tekemistä. Häntä ei halua häiritä. Ettei vain joudu vedetyksi mukaan mihinkään ylimääräiseen OTO (Oman Toimen Ohessa) projektiin. Jokseenkin sama vaikutus on huomioliiveillä. Ne päällä on koemielessä testattu erilaisiin valvottuihin tiloihin pääsemistä. Ja käsittääkseni aika hyvällä onnistumisprosentilla. Ilman minkäänlaisia henkilöpapereita.
Olisiko siis kaikkein voimallisin yhdistelmä vetää huomioliivi päälle ja käteen muutama suojapaperi?
