EDC 2.0 - kantapään kautta

 Otsikko voisi olla myös "Tärkeä opetus". Taas löysin itseni sairaalan odotushuoneesta. Taas hutiloiden lähteneenä ja melkein yhtä huonosti varustautuneena kuin viimeksi. Nyt oli puhelin mukana ja odotushuoneessa muutakin luettavaa kuin lääkemainoksia. Mutta puhelimessa oli akkua jäljellä ehkä 40%, laturia ei tietenkään ollut, mahassa kurni nälkä eikä odotusajasta ollut harmainta aavistustakaan. Se saattaisi olla mitä tahansa vartin ja kolmen tunnin väliltä, kuten nykyään päivystyspoliklinikalla on hyvinkin mahdollista. 

Siinä odotellessa tuli harmiteltua mielessä että pahuus kun ei ollut tarttunut siihen EDC-ajatukseen topakammin. Ja erittäin kirkkaana pasahti päähän oivallus, että tässähän se EDC-käsite kiteytyi parhaalla mahdollisella tavalla. Tee se setti. Ja tee se heti. Ota oppia kaikista huolimattomista kotoa lähdöistä ja tilanteista, joissa olet miettinyt, että olisi ollut hyvä olla mukana se tai tämä käikäle. Tee se setti ja ota se mukaan kun lähdet ovesta ulos pidemmälle kuin roskapussia viemään.

Jatkoa seuraa...

EDC

 Jotkut tietää, monet varmasti ei. Termi EDC tulee varmimmin esille jossain survivalismi-aiheisissa yhteyksissä. Se on lyhenne sanoista Every Day Carry eli tavarat joita kuljetat joka päivä mukanasi. Survivalisteilla EDC sisältää ainakin fanaattisimmilla kaiken ensiaputarvikkeista puolustautumiseen. Tavan tallaajan EDC on hyvin paljon arkisempi. Miksikö tätä pohdin? Koskapa tässä eräänä päivänä jouduin tilanteeseen, jonka jälkeen aloin kiinnittää huomiota siihen, mitä mukanani kannan. Tai pitäisi kantaa. Naisilla on muuten paljon helpompaa. Heillä kun on aina jonkinlainen laukku, jossa kulkee yleensä mukana kaikki tarpeellinen.

No. Eräänä päivänä löysin itseni sairaalasta. Odotushuoneesta vain, kyyditsijän ominaisuudessa. Tajusin siinä yhtäkkiä, että hieman hutiloidun liikkeellelähdön takia puhelin oli jäänyt yöpöydälle. Ei mikään katastrofi tietenkään, mutta siihen kun on niin tottunut, että joutohetkinä voi kätevästi lukea uutiset. Tarkistaa onko mitään mielenkiintoista Torissa tai Huutonetissä. Kun kapula ei ollutkaan mukana, orpouden tunne oli yllättävän voimakas. Niin voimakas, että tajusin aiheesta syntyvän vaikka jonkinlaisen tekstin tänne sankan seuraajajoukkoni iloksi. Päätin kirjoittaa saman tien asiasta jotain muistiin.

Kopeloin taskujani. Vasemmassa taskussa pötkötti Wengerin linkkari, muttei siitä tässä tapauksessa mitään iloa ollut. Reisitaskussa sentään oli kynä. Mutta minkäänlaista muistikirjaa tai vihkoa ei ollut. Tietenkään. Yhteen aikaan pidin mukanani pientä vihkoa, johon raapustin ostoslistat. Eipä tietenkään ollut nyt mukana. Katselin ympärilleni. Nappasin pöydältä palautelomakkeen. Siihen voisi kääntöpuolelle raapustella. Paitsi ettei voinut, kun kysely oli printattu paperin molemmille puolille. Seuraavaksi huomasin lasten puuhapöydän. Sieltä voisi hyvin vohkia yhden piirustuspaperin... paitsi että ei voinut kun ei ollut paperia eikä kyniä, ainoastaan muutama sarjakuvalehti.

Turhautuneena päätin jättää kirjoittelun myöhemmäksi ja turvautua ajan tappamisesta  lehtihyllyn tarjontaan. Mutta se oli helkkarin suppea ja masentava. "Hermolla"- Liikehermosairauksia käsittelevä lehti. Justiinsa. Mitäs muuta... Lyhytkasvuisten yhdistyksen jäsenlehti. Eikä sitten muuta. Ainoastaan muutamia lääkevalmisteiden mainosvihkosia. Voi helkkari. Istuin sitten reilun puoli tuntia tuijottaen seinällä taiteen virkaa tekevää hulppean kokoista kuvaa vanhasta karttapohjasta ja yritin tulkita mielessäni karttamerkkejä. 

Ehti siinä ajatus jos toinenkin vilistää aivan liian pitkäksi kasvaneiden hiusten alla. Ensinnäkin kummastus siitä, miten riippuvaiseksi puhelimesta / älylaitteista ihmiset - minä itse mukaan lukien - ovat tulleet. Ja toisekseen,  sairaaloissa ym julkisissa paikoissa ilmeisesti oletetaan, että kaikilla on puhelin tai tabletti mukana, joten ei kannata panostaa tippaakaan odotustiloissa lehtiin tai mihinkään muuhunkaan. Ja vielä kolmanneksi, pitääpä vakavasti miettiä omaa EDC-tilannetta. Siitä piakkoin lisää. Stay tuned...