Työssä säädettiin jokseenkin aina jotain. Johtoporras sääti isompia kuvioita, tavalliset (oikeat) mekaanikot säätivät koneita. Tavallisia säätökohteita olivat esim. ohjainpinnat, jos koneella oli lennolla taipumusta kammeta johonkin suuntaan. Tai laskutelineet, jos kuski valitti selittämättömistä telinevaroituksista. Piti tutkia, oliko häiriöiden taustalla itse telineen vaiko antureiden viturallaan olevat säädöt. Monesti säätämistä tehtiin useampaan kertaan, kun toivottuun lopputulokseen ei kerralla päästy.
Nyt eläk... reservissä säätäminen on vähentynyt huomattavasti, mutta ei se kokonaan ole loppunut. Eikä hommat läheskään aina mene kerralla putkeen.
Parvekkeella alkoi näkyä hiirenpapanoita. Olivat otukset jostain keksineet alkaa viettää talvea lasitetussa lukaalissa. Eihän se nyt käynyt. Joten ei kun hiirenloukkujen ostoon, kun hommaa ei kehdannut ulkoistaa kissalle.
Iltasella sitten virittelin tappokoneita parvekkeelle. Syötiksi perinteisesti juustokäikäleet. Mutta homma ei ottanut onnistuakseen. Pahuksen värkit eivät millään suostuneet jäämään vireeseen vaan jousi räpsähti aina pidikkeensä alta ja iskipä sormille kipeästi. Kumpikin räpsy vaikutti jotenkin vialliselta. Joten ei kun säätämään. Ohutta peltiähän ne ovat. Laukaisuosaa aikani taivuteltua eli säädettyä sain kuin sainkin molemmat loukut syötteineen vireeseen. Vaimokulta vitsaili, että kyllä nyt hiirilapsille tulee ankea joulu, kun hiirivanhemmat lähtevät juustonhankintamatkalle ja päätyvätkin hengettöminä roskikseen.
Aamulla menin katsomaan, mitä yön aikana oli tapahtunut. Olin itse asiassa vähän katumapäällä. Pehmennyt aivopuoliskoni ajatteli, että olisihan tuon ansoittamisen voinut jättää vuodenvaihteeseen. Muilla joulurauha, hiirillä parvekerauha.
En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Nauroin, mutta vähän myös kiroilin. Kumpikaan loukku ei ollut lauennut, mutta kummastakin oli viety juustot! Kun tutkin räpsyjä, huomasin "säätäneeni" laukaisupeltiä, johon siis syötti laitetaan, niin paljon, ettei loukku edes pystynyt laukeamaan. Hiiret saivat kaikessa rauhassa rosvota juustot vailla minkäänlaista riskiä. Joten ei kun uusi säätökierros. Lopulta, parin sormille saadun tällin jälkeen, räpsyt olivat uskoakseni tappavassa kuosissa. Uudet palat arkijuustoa syötiksi ja tappokoneet parvekkeelle. Ehkäpä elukat tulevat taas hakemaan ilmaista take-away ateriaa. Tällä kertaa saattaa lopputulos olla toinen. Palataan asiaan...
