Mitä yhteistä on Hornetilla ja vanhalla Nissanilla?
No, käyttöaikanaan kumpaakin joutuu huoltamaan ja korjaamaan. Ja vaikka toisen arvo mitataan miljoonissa ja toisen tässä tapauksessa satasissa, jotain yhteistäkin on. Ainakin se, ettei homma läheskään aina etene niin kuin eräässä ruotsinkielisessä hyväntuulisessa kotoiluohjelmassa.
Kun oltiin vielä talven kurimuksessa, Nissanin lämmittimen puhallin hukkasi ykskaksyllättäen kaikki muut asetukset paitsi täyden. Ei väliä minkä määrän palkkeja napsutteli näyttöön, värkki puhalsi täydellä teholla ilmaa ohjaamoon. Ei auttanut nappuloilla kikkailu, eikä virtojen renkkaaminen. Koskapa puhallus muutenkin oli talvella melko isolla ja lämmönsäätö kuitenkin toimi, asia jäi joksikin aikaa hautumaan.
Autovanhuksella FRM:n ja kattavat ohjekirjat korvaa Google. Sieltä selvisi, että syypää on puhaltimen kyrvähtänyt etuvastus. Pankkikortin näköinen ja kokoinen läpyskä puhaltimen kyljessä. Kaksi ruuvia ja liitin. Helppo homma, niks naks töks töks, kuten eräs entinen työtuttu joskus asian ilmaisi. Muutamaan otteeseen vilkuilin matkustajan puolelta jalkatilasta peilin avulla kojelaudan alle. Puhaltimen moottori kyllä löytyi, mutta etuvastusta ei näkynyt. Kovin innokkaasti en asiaan syventynyt, kun kulkine kuitenkin oli käyttökelpoinen. DEGRADED, voisi joku sanoa. Asia jäi odottamaan motivaatiota ja parempia remppakelejä.
Homma eskaloitui, kun eräänä aamuna virta-avaimen kääntö ei seurannutkaan puhaltimen perkeleellinen kohina, vaan hiljaisuus. Ei puhkunut puhallin enää, joten ilmastointikin oli hyödytön. Oli aika ja suorastaan pakko laittaa korjaushousut jalkaan ja alkaa hommiin.
Ei kun liikkeelle helpoimmasta vaihtoehdosta: sulakkeiden tarkastus. Olivat kuitenkin ehjät. Seuraava oljenkorsi oli mahdollinen kosketushäiriö jossain puhaltimen moottorissa. Mutta topakka kolistelu tai pistokkeiden hypistely ei herättänyt mokomaa vekotinta. Kun helpot vaihtoehdot oli karsittu pois, aloin uskoa puhaltimen moottorin kerta kaikkiaan simahtaneen sen huudettua täysiä muutaman kuukauden. Joten ei kun netin syövereihin romuttamoiden varaosatarjontaa selaamaan. Lyhyen klikkailun jälkeen varaosapuhallin aloitti matkansa länsirannikolta maan toiselle puolelle. Rojekti siirtyi statukselle "Odottaa varaosaa" ja rupesin tuumailemaan miten varsinainen vaihto tapahtuisi.
Paketin saavuttua katselin tovin peilin kanssa Nissanin kojelaudan alla piileksivää puhallinta ja aloin mutu-tuntumalla karsimaan edestä hanskalokeron osia, että saisi vähän enemmän pelitilaa. Uuden puhaltimen mukana tuli myös se monen parjaama etuvastus. Ajattelin ensin vaihtaa vain sen, jos vaikka ei tarvitsisi ollenkaan kajota varsinaiseen puhaltimeen. Mutta vaikka kuinka tiirailin - ja sitä kyllä on vuosien aikana tehty riittävästi - ei sitä perkeleen vastusläpyskää näkynyt siellä missä piti.
Pieni oivalluksen tuikahdus välähti päänupissa. Irrotin autossa kiinni olevan puhaltimen pistokkeen ja kytkin sen uuteen puhaltimeen. Virrat päälle ja - ei mitään. Uusikin puhallin pysyi vaiti. Ensin kirosin, mutta tajusin sitten, että eipä tarvitse kuitenkaan koko puhallinta irti repiä. Ehkä. Puhaltimen pohjassa oli jokin elektroniikkaboksi. Se irti ja lähempään tarkasteluun. Googlettelu paljasti boksin olevan vastuussa ilmastoinnin ohjaamisesta. Sekin saattoi tietysti olla syypää. Mutta se puhaltimen etuvastus kaiversi mieltä. Puhaltimen kyljessä näkyi selvästi etuvastuksen asennuspaikka, mutta se oli umpinainen. Siinä ei ollut ikinä ollut asennettuna mitään. Kasasin hanskalokeron takaisin ja rupesin tutkimaan netistä, löytyisikö ohjausboksia varaosana jostain ja olisiko Nissanin keskusteluryhmässä vastaavia vikatapauksia. Ja olihan siellä. Lyhyehkön viestittelyn jälkeen tapahtui läpimurto. Kun ihmettelin etuvastuksen puuttumista omasta kulkineesta, sain vinkin, että kyseinen vastus saattaa jossain malleissa olla ihan erikseen kuljettajan jalkatilassa. Just joo. Aina sama juttu. Tässä sulle ohjeet, mutta voi olla, ettei ne pidä paikkaansa.
Seuraavana aamuna menin tutkimaan uutta johtolankaa. Ja siellähän se vastus oli vinkatussa paikassa. Hieman hankalassa, muttei mahdottomassa. Vähän mekaanikkojoogaa ja pääsin kosketusetäisyydelle. Liitinkin irtosi kohtuudella. Mutta ongelmaksi muodostuivat kiinnityspultit. Ne olisi helpoiten saanut auki pikku räikällä ja 8mm hylsyllä. Irtohylsyjä oli, pikkuräikkää ei. Sattumalta samalla parkkiksella puuhaili toinen DIY ukkeli, joka lainasi varttituuman räikän ja kohta oli käikäle kädessä. Ja taas googlettamaan varaosia. Luulin, että uuden saisi paikallisesta liikkeestä, mutta ei. Eikä ihan samanlaista muutenkaan löytynyt. Mitä hittoa? Lopulta näin vahingossa oikeanlaisen osan. Sepä olikin Nissan Primeran etuvastus eikä Almeran. Vähät siitä. Klik Klik ja uusi tilaus sisään. Tällä kertaa osa tuli Kotkasta. Parin odottelupäivän aikana metsästin pikkuräikän sekalaisen työkaluvalikoimani täydennykseksi. Ei sekään kovin sujuvasti mennyt. Kaikki ne yksittäiset räikät, joita tiirailin kaupan sivustolta, olivat tietysti loppu. Ostin sitten halvimman pienen hylsy- ja kärkisarjan pelkästään sen räikän takia. Mutta onpahan nyt sellainenkin.
Rojektin loppuhuipennus oli se ainoa osa, joka meni kuin Strömsössä. Uusi vastus lokoseensa, kiinnityspultit kiinni upouudella räikällä, virrat päälle ja kaikki toimi niin kuin pitikin! Jes!
Aktiiviajasta jos jotain erityisesti on jäänyt kaipaamaan, niin se on varaosien ja työkalujen lähes loputon varasto. Ja jos jotain ei löytynyt paikallisesti, se saatiin tarvittaessa tuotua vaikka taksilla, jos oikein akuutti tarve oli. Ja olihan sekin omalla tavallaan mukavaa, kun joku koiranleuka kävi välillä juttusilla siinä pakerruksen lomassa. Puhuttiin tovi p*skaa, käytiin ehkä luolan suulla katsomassa keliä. Happy days.
