Old skool

Vaihdoin tänään Nissaniksi kutsuttuun Datsuniin jarrupalat. Homma oli kyllä tiedossa ja varaosatkin hankittuna jo kesällä, mutta niin vaan mentiin taas toleranssin toleranssille ja kuukauden verran tuli toteutettua aikanaan lentäjille saarnattua "jarruttele sitten kevyesti"-menetelmää. Takapalat vaihtuivat jo aiemmin, kun kärry kävi pajalla takalaakerin vaihdossa. Yritin kyllä vaihtaa laakerinkin itse, mutta motivaatio lopahti kerta kaikkiaan kesken, kun varaosafirma Nettimotti (nimi muutettu) lähetti vääränlainen osan. Tuli sellainen fuck this shit  -fiilis, että suosiolla jätin homman paikalliselle yrittäjälle.

Mutta ne etujarrupalat, ne halusin vaihtaa itse, perhana. Syynä seniorimachoiluun oli kaiketi jonkinlainen miehuuden säilyttäminen ja tietysti amatimiehen veloittama 85€ tuntitaksa.

Joten ei kun lokakuun viimeisenä aamuna etupyörät vuorotellen pois ja kieltämättä karun näköiset jarrupalat vaihtoon. Ei se nyt ihan mennyt niin kuin siellä tunnetussa paikassa, mutta homma onnistui...Lopulta. Jonkin verran vasarointia ja ähräämistä se otti.

Tämä rojekti vei vanhan mekaanikon jonnekin kauas nuoruuteen. Ei sillä,  että olisi kovin hyvä ja virkistynyt olo tullut, vaan näin ennen muinoin kulkupelejä tuli korjattua. Päähän pasahti retrotyylisen autonkorjauksen pääpiirteet:

• Ajankohta: sitten kun on ihan pakko - check
• Paikka : taivasalla - check
• Olosuhteet: kylmä / sade / pimeä - kylmähkö eli check 

Kaikkiin kohtiin tuli rastit joten suoritettu jarrupalojen vaihto oli puhtaasti old skool remppa. Tuliko hyvä, äijämäinen olo? No eipä erityisemmin, mutta säästin 85 ekua,  minkä amatimies olisi veloittanut. Niin no, minulla meni ährätessä pari tuntia, joten säästö oli kaksinkertainen! 

Mekaanikon EDC

 No nyt se on valmis, kuluneen kesän aikana muotoutunut setti. Juttuhan lähti aikanaan liikkeelle siitä, ettei pariin otteeseen ollut mukana sitä mitä olisi kipeästi tarvinnut (kts aiempia edc-horinoitani). Työaikana oli haalareissa taskuja vähintäänkin riittävästi, mutta näin taviksena tallaillessa taskujen määrä on vähäisempi, etenkin kesäaikaan. Ihan työajan loppusuoralla alkoi nuorisolla näkyä platalla reppuja,  joissa heillä kulki kätevästi mukana päivän aikana tarvittavat kamppeet. Vaatetusta tarpeen mukaan,  kuulosuojat, kesällä vesipullo, ehkä jotain evästä jne. Helkkarin hyvä ajatus, mikä ei ennen muinoin pälkähtänyt päähän. Eipä silloin kyllä ollut nykyaikaan verrattavaa valikoimaa laukkuja ja reppuja. Mutta asiaan.

Oma "Mekaanikon edc" settini kulkee pienessä mil-tecin repussa

 

Repussa kulkee mukana

• Varavirtalähde piuhoineen
• Paperia + kynä
• Monitoimityökalu
• Wengerin linkkari 
• Vesipullo optiona

 Taskuissa lisäksi lompakko, avainketjussa lääkkeitä. Siinäpä se. Viimeksi tarvittiin kättä terävämpää äskettäin kaupassa käydessä kun porttihälytin alkoi huutaa. Ei ulos tullessa vaan sisälle mennessä.  Ei ollut housuissa lehtipuhallinta eikä savulohta,  vaan vaimokullan uuden takin helmaan oli jäänyt pois leikattava hälytin, jonka olemassaolosta kaupassa oli unohdettu muistuttaa. Ei kun linkkari esiin ja hälytin irti ja selityksen kera myyjälle.

Tällä on menty kesä, talvea kohti mennessä ehkä sitten kokoonpano muuttuu. Tai sitten ei. Käytäntö sitten näyttää ja opettaa.