sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Näin kulutan aikaa

 Ei, kyse ei ole Eppujen mainiosta biisistä. Kyse on eläkeläiselämän puuhastelusta. Kun itse olin nöösipoika ja työuran päättyminen joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ei tuntunut edes mahdolliselta, tuli toisinaan kysyttyä wanhoilta sotmestareilta, mitä he aikovat eläkkeellä tehdä. Vastaukset vaihtelivat realistisista  (metsästys ja kalastus ) epämääräisiin (kyllä mä saan aikani kulumaan). Riehakkain vastaus oli "Lähden gigoloksi Espanjaan". 

Tuollaisia kysymyksiä alettiin viimeisen työvuoteni aikana kysellä minultakin. "Mitä nyt sitten aiot oikein tehdä?" Vastaukseni vaihtelivat rehvakkaista (No kuule ihan mitä itse haluan) maltillisiin  (Odottelen nyt ensin kevättä maltillisella intensiteetillä). 

No. Eläkeläisellähän on aikaa harrastaa, joten harrastusten parissahan sitä aikaa tulee sitten kulutettua. Jotenkin on käynyt tuurilla niin, että itselle on siunaantunut sekä kesä- että talviharrastuksia. Onneksi. Jos ainoa lempipuuha olisi esim. pilkkiminen,  olisi puolet vuodesta tuskaista kärvistelyä pilkkikelejä odotellessa.

Oma kesäajan suosikkipuuha oli menneenä kesänä metallinetsintä. Sopivan leppoisaa puuhastelua ja luonnossa kuljeskelua. Jotkut hardcore-harrastajat löytävät vuoden aikana satoja euroja ja lukuisia koruja, mutta ihan tyytyväinen olen ollut, kun joka sessiosta on laukun pohjalle löytynyt vähintään yksi kolikko.











 

 

Toinen kesäpuuha on ollut dronen lennätys ja sillä kuvaaminen. Välillä on käynyt nykyisen uutisoinnin takia mielessä,  että koska joku hysteerikko luulee desantiksi tms kätyriksi, mutta rauhassa on  saanut olla. Kerran tuli poliisipartio juttusille, mutta ihan vaan aikansa kuluksi ja uteliaisuuttaan,  kun heilläkin oli drone mukana, tosin paljon järeämpi.









 

 

 

Noin maanpuolustusmielessä on ollut mielenkiintoista huomata,  että nykyään dronet ovat osa varusmieskoulutustakin, muistaakseni tiedusteluvälineenä.

Mutta melko ankeaa on lennätys talvikeleillä, kun kohmeisin sormin pitäisi kosketusnäytöltä säätää kameran asetuksia sun muuta. Joten siitä päästäänkin ainoaan varsinaiseen talviaikaan sopivaan harrastukseeni  (Ei hiihto!) Olen aina ollut jonkin verran radiohullu. Jonkinlaisia laitteita on lähes aina pyörinyt pöydillä. Kuluneen syksyn aikana hurahdin digitaalisen radion (DMR) syövereihin. Siinä missä perinteinen HF-radio tarvitsee kunnollisen (=ison) antennin pitkiä yhteyksiä varten, DMR -radiolla saa kuson minne tahansa ihan normi käsikapula-antennilla digitaalisen toistimen tai hotspotin kautta. Itse asiassa DMR muistuttaa aika paljon Virveä. Kummassakin kun on puheryhmiä.

Mutta ei nyt yritetä tehdä mitään kaikenkattavaa radioluentoa. Olihan siinä opettelemista, kun lähti nollatasolta liikkeelle. Mutta lopulta kun homma toimi, niin systeemi oli ihan looginen. Kuten lentokonehuolto vaikeimmillaan. Ensin se tuntuu mahdottomalta,  mutta ajan ja kokemuksen myötä ihan ymmärrettävältä.