Virstanpylväs

 Tämä touhu - Plattaelämää-blogi - alkoi syksyllä 2010. Tuolloin oli pauttiarallaa vuosikymmen vielä lentskarityötä jäljellä. Säännöllisen epäsäännöllisesti tänne on tullut raapusteltua... eikun näpyteltyä. Välillä on ollut helkkarin pitkiä taukoja. Kun aidan takaa vapautuminen alkoi olla realistinen asia, kävi mielessä, että pitäisikö blogin nimeä muuttaa, kun en enää ole siellä platalla. Mutta eipä sitä tullut muutettua. Lentskarisisältö näissä sepustuksissa on ymmärrettävästi vähentynyt.

No, ajan kuluessa ja kävijälaskurin laahustaessa eteenpäin kuin vanha mekaanikko PAKkimarssin viimeisellä kilometrillä, alkoi lähestyä toinen virstanpylväs, nimittäin 10000 lukukertaa Plattaelämää-blogissa. Eihän se kummoiselta kuulosta, joku julkimo kerää ne klikkaukset varmaan päivässä. Mutta onhan tällä aiheella toisaalta melko rajallinen kohderyhmä. 

Mutta. Yllätyksekseni se mielessäni kummitellut virstanpylväs / rajapyykki / haamuraja oli eilen ylittynyt. Laskuri näytti äsken 10005. Kuvittelin muutaman puuttuvan kymmenen näyttökerran kertymiseen menevän vielä kuukauden päivät. 

Mitäs nyt sitten? En tiedä. Niin kauan kun en muuta keksi, jatketaan näin. Mutta ISO kiitos kävijöille. Toivottavasti olette edes joskus käyntinne jälkeen poistunut huvittuneina. 

Vikailmoitus

 Lentskari kun menee epäkuntoon, pilotti (tai vian havainnut mekaanikko) tekee vikailmoituksen,   josta selviää, mitä on tapahtunut, havaitut "oireet" jne. Hyvin tehty vikailmoitus antaa mekaanikolle selvät suuntaviivat vian korjaamiseen ja turhalta etsimiseltä ja testaamiselta vältytään.

No. Tässä äskettäin uskollinen Cpap-laitteeni, jota kutsun "puhkuttimeksi" alkoi pitää epänormaalia ääntä. Laite kyllä toimitti painetta maskin,  mutta hengityksen tahdissa jostain koneen sisältä kuului ääni, jota luonnehdin "ammuvainaan mölinäksi". Sen verran häiritsevä ääni oli, että otin yhteyttä korjaamolle eli hoitovälinehuoltoon. Sieltä pyydettiin tuomaan laite tarkastettavaksi.

Seuraavana aamuna olin vaimokullan kanssa 0800 huollon tiskillä. Annoin laitteen ja sain eteeni kaavakkeen, jossa kysyttiin viasta ja mahdollisimman tarkat tiedot sen ilmenemisestä. Siis vikailmoitus !  Ja minähän annoin kaikki mahdolliset tiedot, vimosen päälle. Vaimo jo meinasi turhaantua ja tuli katsomaan, rupesinko kirjoittamaan romaania. "Kohta on valmista, pari juttua vielä", vastasin. "Ei ole pitkään aikaan päässytkään vikaria laatimaan", sanoin, ehkä hieman innostuneena. 

Ehkä perusteellisesta vikailmoituksesta oli hyötyä, sillä puhelimeen kilahti viesti valmistuneesta korjauksesta reilusti annettua arviota aikaisemmin. 

Valetyöntekijä

 Aina silloin tällöin nousee otsikoihin valetyöntekijä. Yleensä kyseessä on valelääkäri, ainakin tuntuu siltä. Ovat hoitaneet hommiaan ihan ok ja olleet pidettyjä työntekijöitä. Jossain vaiheessa sitten onkin käynyt ilmi, että ei perhana olekaan tutkinnot kunnossa. Kerran taas oli valelääkäritapaus otsikoissa ja pohdittiin telakalla, että valemekaanikkoa ei vissiin koskaan ole jäänyt kiinni. Joko sellaisia ei ole tai sitten ovat liian ovella ja taitavia jäädäkseen kiinni.

Jaa että miksi tällaista pohdiskelen ?  Koska tällä viikolla olin (tahattomasti) kaupungin valetyöntekijä. 

Vaimokullan ollessa omilla asioillaan kiertelin lähistön puistoaluetta metallinpaljastimen kanssa. Erään penkin takana tutka hälytti lupaavasti. Pinpointterin kanssa sitten kyykin siinä penkin äärellä, kun paikalle köpötti vanha mummeli. Pysähtyi siihen ja kysyi, että voisiko vähän laittaa puskaradioon viestiä?  En ollut yhtään kartalla, mistä nyt oli kyse. Mummeli jatkoi:"Niin, ajattelin kun teet täällä noita töitä, niin voisitko kertoa eteenpäin että eikö voisi penkkejä saada lisää, niitä on liian vähän keskustassa". Silloin valkeni. Minua luultiin kaupungin työntekijäksi! Ajattelin, etten viitsi alkaa oikomaan väärää käsitystä puuhistani. Lupasin laittaa tietoa eteenpäin ja kyllä, olin itsekin samaa mieltä penkkien vähyydestä. Seniorikansalainen oli tyytyväinen ja jatkoi matkaansa.

Paljastuneet valelääkärit ovat lähes aina olleet hyviä työntekijöitä ja pidettyjäkin. Minä tuskin tästä jään kiinni, mutta halusin jatkaa hyvien  valetyöntekijöiden   perinnettä ja laitoin ehdotuksen mukaisesti kaupungin nettisivulle toiveen lisäpenkeistä.

Käyttöhuoltoa

Työvuosina iskostui selkärankaan ja päänuppiin lentskareista huolehtiminen. Tarkastukset aamuisin ja lentojen välillä. Pikkuvikojen korjaus heti ja isompien korjaus korjaamolla. Määräaikaishuollot tehtiin ajallaan. Nestemäärät ja paineet säädettiin kohdilleen, mieluiten aina toleranssin ylärajaan. Nuorempana sitä vitsailtiin kierron tekemisestä autollekin. Parikymppisenä riitti virtaa pestä auto ehkä turhankin usein. Kaikenlaisia pikkupikkujuttuja tuli korjatuksi ja laitettua tehdyt toimenpiteet tarkasti vihkoon muistiin. Vaan kuinkas sitten kävikään... ei todellakaan ole tullut huolehdituksi omien ajopelien kunnosta kiitettävästi, hyvä kun edes välttävästi. Mutta kyllä pitäisi. Kerronpa aiheeseen liittyvän tositarinan. 

Nykyinen ajokki on ollut meillä nyt reilun vuoden. Huoltokirjaa tuli kaupanteon yhteydessä silmäiltyä kerrankin sen verran, että isoja remontteja ei pitäisi olla tulossa. Öljynvaihdossa käytin kulkupelin heti ja tunsin tyytyväisyyttä, kun moottorin kannalta erittäin tärkeä huoltotoimenpide oli kunnossa. Auto toimi niin kuin pitääkin. Alkeellinen ajotietokone näytti kulutukseksi 6.9-7 l/100km. 

Tuli syksy ja talvirenkaiden vaihto. Talven aikana kulutuslukemat olivat nousseet 7.4 litraan per 100km. Pistin sen Talvirenkaiden syyksi. Kyllä se siitä, kunhan tulee kevät ja kesäkumikausi. 

Tuli kevät ja kesärenkaat tuli vaihdettua taas alle. Bonustoimenpiteenä vaihdoin myös sytytystulpat. Olivathan ne kuluneet, mutta hyvällä tavalla. Normaali väri, ei nokeentumista eikä epänormaalia kulumista. Ja vähenikö kulutus? No EI! Päänuppi rupesi seulomaan mahdollisia syitä vähitellen kohonneeseen ja jatkuvasti tavallista korkeampana pysyneeseen kulutukseen. Mistään äkillisestä tai dramaattisesta ei kuitenkaan ollut kyse... kai. Lopulta piti ihan asiakseen mennä parkkikselle, avata konepelti ja katsoa viimeisenä helppona vaihtoehtona ilmanputsarin kunto. Sitä kun en ollut vaihtanut enkä muistanut, oliko sen viime vaihdosta merkintää huoltokirjassa. Ja voi helevetin perkele, missä kunnossa se suodatin oli 😨 

 

 

 Seuraavalla kaupunkireissulla Motonetistä uusi filtteri ja heti kaupan pihassa paikalleen. Kulutusmittarin nollaus ja kohti kotia. Kotipihalla sitten vapisevin sormin näppäilin kulutuslukemat esiin. 6.3 l/100km. Perkele! Älkää väärin ymmärtäkö. hyvä, että syy kulutuspiikkiin löytyi, mutta harmittaa, että puolivillaisen käyttöhuollon vuoksi talven aikana tuli poltettua ylimääräistä poltsikkaa melko monta litraa.

Mitä sitä on tehty?

Kerran, työurani loppumetreillä, erään työpäivän loppuhetkillä oltiin tehtävänjakotilassa merkkaamassa listoihin kuluneen päivän tekosia. Korkealuokkainen sanailu johkaantui siihen, että mitä itse kukin oli tehnyt työkseen ennen hairahtumistaan firman hommiin. Useimmilla ei ollut kovinkaan montaa suoritusmerkintää siviilimaailmasta, ei itsellänikään. Yksi kuukauden määräaikaisuus valimossa ja varusmiespalveluksen jälkeen puolen vuoden (kesken lopettamani) oppisopimuskoulutus sanomalehden ilmoitusten tekijänä. Pari varttuneempaa taistelijaa oli ehtinyt kuitenkin tehdä entisessä elämässään vaikka ja mitä. Listauksen lopuksi eräs totesi vielä ilmeisen vaivaantuneena olleensa myös hetken aikaa "vitun puhelinmyyjä". Hän viittasi ilmaisulla takavuosien puhelinmyyjistä kertovaan tv-realityyn, mutta minulle tietysti tuli jotain ihan muuta mieleen. "Ai niinku parittaja?" kysyin naurua pidätellen. Sitten ei enää naurua pidäteltykään...

Jatkoaika

 Nyt on ihan tosissaan pistetty pyörät pyörimään reservin ikärajojen nostamiseksi. Uutisoinnista saa sen käsityksen, että homma on oikeastaan jo saletti, vaikkei nimiä papereissa olekaan. Uudet bonusikärajat koskevat -66 ja sen jälkeen syntyneitä. Ihan uudesta ja äkkinäisestä ajatuksesta ei ole kyse. Jonkinlaisia otsikoita aiheesta oli jo kolmisen vuotta sitten. Ne antoivat ajatuksen suunnitella jo tuolloin henkilökohtainen siirtymisväline platta- ja luolastokäyttöön...

 

Rip 409

 Lounasta väkertäessäni vaimo luki kännykästä uutisen, joita onneksi tulee harvoin, mutta silti ne ovat alan ihmisille aina yhtä kamalaa kuultavaa. Hornet oli pudonnut. Ensin tuli suusta litania kirosanoja ja heti sen jälkeen "Pääsihän kuski hyppäämään?!"

Niin pahalta kuin koneen menetys tuntuukin, se on kuitenkin hiton paljon helpompi hyväksyä kuin ihmishengen menetys. Onneksi niin ei käynyt. Martin-Baker toimi niin kuin pitääkin ja pelastettujen henkien tauluun tuli taas yksi lisää. 

Nappulatekniikkaa

 Työuran aikana tuli vietettyä paljon ja usein aikaa ohjaamokuvien parissa, simulaattorissa ja ihan oikeissa ohjaamoissa opettelemassa kytkimien, nappuloiden, vipujen ja vipstaakien merkityksiä ja oikeita asentoja eri tilanteissa. Kyseessä on suoraan sekä omaan että pilotin turvallisuuteen vaikuttava asia. Täydellisen osaamisen eteen sai tehdä hurjasti töitä. Itse en moista tasoa saavuttanut, mutta riman kyllä ylitin aina. Lentäjänaluilla minimivaatimus ohjaamokokeesta oli ainakin joskus 90%. Kerran eräs vanhan liiton sotmest oli pitänyt lentäjänaluille oppitunteja ja kokeen Vinkan ohjaamosta. Koe oli ollut kohderyhmän mielestä liiankin vaikea, koska palautuksen jälkeen oli kuulunut nurinaa ja olipa vaadittu, että 90% läpimenorajaa laskettaisiin vaikka 75 prosenttiin. Sotmest tokaisi yksiselitteisesti että Ei ja perusteli vastauksensa. "Olisi helkkarin hermostuttavaa istua mukana sellaisessa koneessa, jonka kuski tuntee vain kolme neljästä nappulasta tai kytkimestä". Mielestäni aika pätevä perustelu.

No, mites sitten täällä normielämässä? Vähän kun asiaa mietin, olen vahvasti sitä mieltä, että nappulatekniikan hallintaan tulisi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi eräänä aamuna rupesin liikenteessä ihmettelemään vastaantulevien autojen valojen räpsyttelyä. Ei ollut tiellä hirviä eikä tien vieressä poliisiautoa. Silmäilin kabiinia ja hoksasin ajelevani pitkät päällä. Ei vaan tullut kiinnitetyksi huomiota kytkimien asentoon. Toinen esimerkki: Olin vaimokullalle assarina leivontapuuhissa ja pelästyin perhanasti, kun vatkain räjähti toimintaan heti, kun laitoin töpselin seinään. Olinko tarkastanut, että kytkin on offilla? No en. Ja vielä yksi, se noloin esimerkki. Kun se hemmetin moottorisaha / raivaussaha / trimmeri ei lähde käyntiin vaikka kuinka nykii narusta...

 

Valehtelijoiden klubi

Nyt ei puhuta suurvaltojen hallituksista, vaan mainiosta 80-luvun tv-sarjasta, jossa raadin jäsenille esiteltiin jokin erikoinen esine, jonka käyttötarkoitusta sitten arvailtiin. Varsinainen kilpailija sitten yritti arvata, kuka raatilainen oli oikeassa. 

Viimeisiä aikoja työpaikalla pyöriessäni oli improvisoidun kahvittelupaikkamme pöydälle jostain kulkeutunut alumiininen ...no, jokin kappale. Käikäle, jolle kukaan ei tiennyt nimeä tai tarkoitusta. Moni sitä päivän mittaan hypisteli ja ihmetteli kapistuksen tarkoitusta. Pyöreä, lyhyt, ikään kuin akselista pätkä, mutta toisesta päästä kartiomainen ja toisessa päässä taas ura ja laippa. 

Taisi ehkä olla pajan rakennekorjausguru, joka hartaasti pyöritteli palasta käsissään ja kummasteli sen alkuperää ja tarkoitusta, kun joku saapasteli ohi ja tokaisi ilmeen värähtämättä, että sehän on Maken  (nimi muutettu) anaalitappi. Käikäle kirposi tutkijan käsistä uskomattoman nopeasti, erittäin värikkäiden sadatusten saattelemana. No, selvisihän se oikea vastaus vähän myöhemmin. Ei ollut Maken (nimi muutettu ) anaalitappi, vaan merilentopukujen tiiviystestissä käytetty tulppa.

Nettiostoksilla

Tuli tarve hommata radioharrastukseen liitinadapteri, jolla saa yhdistettyä kaksi erityyppistä antenniliitintä. Sinänsä yksinkertaisia käikäleitä, mutta kun niitä ei saa Pisla-hyllystä niin siispä netistä tilaamaan. Alan firmoja ei ole kovin montaa Suomessa joten ei kun tilaus sisään siihen tunnetuimpaan, vaikka toimituskulut parille pienelle liittimelle olivatkin melko suolaiset.

Sitten iski epäilys, katumus ja lyhyen jatkotutkimuksen jälkeen v*tutus. Mitä olin mennyt tekemään?! Tilasin 2 erilaista adapteria, 7 euroa kappale. Toimituskulut tunnetussa kotimaisessa alan firmassa 10,90. Yhteensä siis 24,90. 

Entäs sitten kiinankaupassa? Voi helevetin perkele... Samat adapterit 2,50/kpl. Kun ilmaisen toimituksen minimitilaus oli 10€, olisin saanut kympillä neljä adapteria.  Voi helkkari mikä morkkis. Kun niillä adaptereilla ei edes olisi ollut mikään kiire, olisin aivan hyvin voinut tilata ulkomailta. Samalla katsoin vertailun vuoksi ns banaaniliittimien hintoja. Kotimaassa 2,50 / kpl, netissä vaikkapa Puliexpressillä (nimi muutettu) 3,57€/5 paria eli 10 kpl.

En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitäisi maksaa samasta liittimestä kotimaan verkkokaupassa kolminkertainen hinta? Sama käikäle se kuitenkin on. Ei sitä ole onnelliset sorvarit kotimaassa valmistaneet. 

Keski-ikäinen mies, joka tilaa Kiinan verkkokaupasta jotain, on nykymediassa suurin saatana ikinä. Mutta voi voi. Itse kyllä tiedän tasan tarkkaan mistä seuraavat radiotarvikkeeni tilaan.

 

ORM

 Papan ja mummun pikku mussukka täytti vuoden ja on nyt kolmisen viikkoa meillä äitinsä eli tyttäremme kanssa kyläilemässä. Ensimmäinen vuosi isovanhempina on vierähtänyt nopeasti. Muutoksia on tapahtunut. Nyt ei ole kyläilemässä ryömivä ja kannettava nyytti, vaan kävelyn jo aloittanut loppumattoman utelias ja yllättävänkin vikkelä taapero. Siinä missä viimeksi riitti imurointi ja normi siivous ja järjestely, nyt piti ajatella asioita vähän pidemmälle.

Muistelo aktiivisemmilta ajoilta: Kun oli tulossa isompi harjoitus,  sen tiimoilta järjestetyissä palavereissa esiteltiin yleensä ORM, Operational Risk Management. Eli tarkasteltiin toimintaan liittyviä riskitekijöitä, niiden todennäköisyyttä ja niistä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen vakavuutta matriisina. 

 

Värikoodi kertoi, pitäisikö johonkin riskitekijään reagoida. Tietäjät tietää, joten turha tätä on kovin tarkasti hifistellä. Mutta kävipä mielessä, että pitäisikö lapsenlapsen vierailun johdosta tehdä jonkinlainen "Taapero-ORM"? Eli mitä voisi tapahtua ja mitä siitä voisi seurata? No arvata saattaa,  että kaikkea ei voi aidata,  suojata tai kerätä pois piiloon. Mission Impossible. Mutta hyvin on pärjätty. Jotkin koriste-esineet nostettiin korkeammille hyllyille. Muuten on sitten vaan pidetty vilkas vesseli tarkan valvonnan alla. Siihen taapero-ormiin olisi tullut lukemattomasti kohtia, eikä siltikään olisi tullut keksityksi kaikkia mahdollisia vaaran tai vahingon paikkoja. Vai mitä tuumaatte tästä: Äiti antoi taaperolleen hypisteltäväksi Switch-konsolista irrottamansa ohjaimet, koska eihän pikkuinen niillä mitään tee. No, katseli ja ihmetteli niitä sävyisästi jonkin aikaa. Ja tipautti ne sitten näppärästi kissan vesikuppiin. Kylpy oli lyhytaikainen eikä vahinkoa ehtinyt tapahtua, mutta tulipahan taas vahvistus, että todellisuus on mielikuvitusta omituisempaa.
 

Helikopterille bensaa

En tiedä, mitä tästä tuotoksesta pitäisi ajatella vai pitäisikö ensinkään .

Toisaalta naurattaa, toisaalta taas ärsyttää ihan helkkaristi, usealla tasolla. 

 

Ei taidolla vaan tuurilla!

 Nissaniksi kutsuttu Datsun, tarkemmin määriteltynä sen takaluukku, on aiheuttanut kuluvana talvena pientä närästystä. Avauspainike, kumiläpyskän alle leivottu mikrokytkin kun ei tykkää kosteudesta ja pakkasesta, joita kumpaakin Suomemme talvessa riittää. Kun on kosteaa, mikro kärsii harhoista ja systeemi luulee takakontin olevan auki, mikä puolestaan aiheuttaa tinnituksen tapaiset piiiiiip-äänen, jota kestää ihan niin kauan kuin autossa on virrat päällä. Kun kosteus muuttuu pakkaseksi , mikro jäätyy ja konttia ei saa auki kuin auton sisältä.

Tänään, kun yritin avata kontin ohjaamon napista, jokin rele tai kontin sähkölukko sanoi RÄTÄTÄTÄ ja vaikeni. Sen jälkeen takaluukku ei enää lukittunut kiinni. Perkele. Hätäratkaisuna vedin jesaria luukun alareunaan, että päästiin kylältä kaupan kautta kotiin. 

Siinä otettiin eläkeläisen paineensietokyvystä mittaa, sillä aamulla oltiin lähdössä tyttären pojan 1-vuotissynttäreille. Täytyy myöntää, että ei yhtään ollut luottavainen olo. Sulakkeet näyttivät ehjiltä , mutta vaihdoin silti lukitukseen liittyvät. Ei vaikutusta. Netti ei antanut kuin ikäviä vaihtoehtoja ja noin yleisesti ottaen lukitusratkaisu mikrokytkimineen oli ja on paska. 

Yritin löytää jonkin kikan, jolla  luukun saisi edes pysymään lukossa. Lastauksen  voisi tehdä sisäkautta. Jostain kuvasta löytyi pieni lipare, jolla luukun saisi auki manuaalisesti, jos vaikka akku tyhjenisi. Lukkomekanismin sisuksissa näkyi (luullakseni) kuvassa mainittu manuaalisen käytön "vipu". Todellisuudessa hengettömän pieni muovinen kynsi. Sorkin sitä eestaas pienellä ruuvarilla. Jotain tapahtui, koska lukon koukku ei enää liikkunut velttona. Varovaisen toiveikkaana laitoin takaluukun kiinni. Se pysyi kiinni! Ja vieläpä totteli sitä oikkuilevaa mikrokytkinpainiketta! Helkkari että tuntui hyvältä. Olin jo henkisesti valmistautunut pahoittelemaan tyttärelle, että ei päästäkään synttäreille.

Työaikana joskus vitsailtiin tarkastajalle, kun vika oli korjattu, että "Kylläpä kävi tuuri kun tuli kone kuntoon!" Kaikki johtoportaan edustajat eivät sitä huumoria ymmärtäneet, vaan paheksuivat ihan oikeasti. Mutta nyt kyllä tunnustan, että Kylläpä kävi säkä! No, ehkä pitäisi antaa itselle jotain tunnustusta siitä, että jaksoi etsiä taustatietoa ja käydä läpi eri vaihtoehtoja, vaikka tilanne melko toivottomalta aluksi tuntuikin.

Oletko varautunut?

 Ja ei, nyt ei puhuta sähkömaailman asioista.

Viime aikoina on ollut toinen toistaan hurjempia otsikoita. Jotkut jopa sanovat kolmannen maailmansodan jo alkaneen. Se nyt on ainakin omasta mielestäni samanlaista hätiköintiä kuin juhannuspäivänä tokaista,  että tästä ne päivät alkavat lyhentyä...

Silmiinpistävän paljon on myös alettu painottaa valmistautumisen ja kotivaran merkitystä.  Joka kodissa pitäisi olla ruokaa, vettä ja varusteita sen verran, että kolme vuorokautta tulisi tarvittaessa toimeen. Asiasta on useitakin nettisivuja, esim.  https://72tuntia.fi 

Kun asiaa tarpeeksi paljon on tuputettu, on sitä vähän tullut ajateltua. Ihan ensimmäiset ajatukset olivat lievästi epätoivon sävyttämiä. Tyyliin "Voi perkele, ihan hirvee savotta". Sitten rupesin pikku hiljaa ajattelemaan asiaa pala kerrallaan. Miten tilanne voisi perkelöityä juuri omasta perspektiivistä? Miten pärjättäisiin olemassa olevilla kamoilla ja missä on parannettavaa. Oma ajatus on, että kaikilla ei tarvitse olla justiinsa samanlaista kotivaraa. Tärkeintä on olla jonkinlainen ennakkoplääni mitä tehdä ja miten tulla toimeen, jos jotain spesiaalia tapahtuu.

Ruokaa ja vettä kolmeksi päiväksi. Kaappeja koluamalla löytyi lähinnä muutamia nuudeliaterioita. Niillä ei pitkälle pötkitä, mutta toisaalta pakastimessa on kaikenlaista. Jonkinlainen pieni säilykejemma ei olisi pahitteeksi.  Vesitonkkia ei ole ensimmäistäkään. Veikkaan, ettei useimmilla muillakaan, vaikkeivät ole kalliita hankkia. 

Patteriradio, pattereita,  taskulamppu tai useampi. Check. Näitä kyllä on. Sekä muutama varavirtalähde. Kunhan muistaisi niitä pitää latingissakin.

Rahaa (käteistä). Jonkin  verran pitäisi olla aina sitäkin kotona tai mieluummin mukana.

Muita itselle päähän pasahtaneita juttuja: Auton tankki on hyvä pitää aina vähintään noin puolillaan. Sillä pääsee jo lähimpään isompaan taajamaan jos tarve vaatii. Kaikenlaista hyödyllistä kamaa löytyy kotoa, kun vähän miettii, esim. tulentekotarpeet, avaruushuopia, ensiaputarvikkeita ja sen sellaista. Niitä voisi kerätä vaikkapa johonkin kassiin tai laatikkoon, jotta löytyvät helpommin yhdestä paikasta tarpeen vaatiessa. Retkikeitintä ei ole eikä tule, kun eräily ei omiin intohimoihin kuulu. Lähistöllä on väistöpaikka, jossa voidaan lämmittää ja kokata polttopuuvoimalla. 

Siinäpä niitä, ajatuksia varautumisesta. Kuulostaa jopa suunnitelmalta. Toivottavasti ei kovin usein tarvitse koeponnistaa suunnitelman toimivuutta tosimielellä.

Vähän erilainen Joulu

 Joulu ja vuodenvaihdekin on taputeltu ja ollaan kovaa vauhtia menossa kohti valoisampia aikoja. Onneksi.

Meillä oli erilainen joulu. Sen aiheutti jouluvieraamme. Tyttären nettituttu Amerikasta halusi nimenomaan nähdä ja kokea Suomen talven. Lunta hän odotti erityisesti. "Hullu", totesi ex-kollega asiasta viestitellessämme. Joulu aiheutti siis vähän ylimääräistä päänvaivaa ihan senkin vuoksi, että piti ottaa huomioon vieraankin toiveita ja mieltymyksiä. Ihan vieras hän ei kuitenkaan ollut, on hän kerran aikaisemminkin käynyt, silloin tosin kesäaikaan.

No, ei ollut kaverilla mitään ihmeempiä toiveita. Suomalaista jouluahan hän tuli viettämään. Tosin huomattavan määrän erilaisia eksoottisia (ja tulisia) maustekastikkeita hän hommasi ja jätti jälkeensä. Itse en hotsaucea tai srirachaa jouluruokiin kaivannut.

Mutta niinhän siinä kävi, että kolmantena päivänä saapumisestaan kaveri kömpi aamiaiselle ihan helvetillisessä räkätaudissa. Hyvä kun ääni yhtään kulki. Seuraavina päivinä kimppaan lyöttäytyivät myös kuumeilu ja p*rkeleellinen yskä. Ja totta tietysti kohta oli itselläkin nuhainen olo. Ei tosin tauti ollut likikään yhtä karmea kuin vieraallamme, kiitos (ehkä) viime vuosien rokotusrumban.

Mutta joulua siis vietettiin, pääosin suunnitelmien mukaan. Oli kinkku, laatikoita, rosollia  jne. Lahjatkin jaettiin suomalaiseen tapaan aattoiltana. Mutta paljon jäi sairastelun takia tekemättä. Hautausmaalla ei käyty, eikä vieraallemme suunnitellulla husky-rekiretkellä. Lumienkelitkin jäi tekemättä ja kirkossa käymättä. Kaiken kaikkiaan vieraamme kävi ulkosalla neljästi kolmen viikon aikana. Yksi kerta oli varmasti hyvin eksoottinen kokemus, lääkärikäynti. Kun kuumeilu ja yskä vain jatkui, kaveri taipui lähtemään lääkäriin jotain apua saadakseen. Hinta oli Suomen mittapuulla suolainen, pari sataa euroa. Kotimaassaan navyn veteraani saa ilmaiset terveyspalvelut jonkin yhdistyksen vakuutuksesta.

Vieraamme oli kaikesta huolimatta tyytyväinen vierailuunsa. Aikoi kuitenkin ehdottomasti tulla seuraavan kerran kesällä. En ihmettele.

Ai Ai

 Nyt ei siis valitella kipuja tai puhuta pikkuisesta puoliapinasta, vaan tekoälystä. Se mokoma on pikku hiljaa soluttautunut sinne sun tänne,  kännykän kamerasta äly(?)televisioihin ja ties minne. Ehkäpä kaikkein ärsyttävin aluevaltaus on eri firmojen asiakas"palvelu". Sitä saa ihan tovin väitellä botin kanssa, ennenkuin kaista elävälle ihmiselle aukeaa.

Vähän väliä saa lukea juttuja,  joissa spekuloidaan,  mitkä ammatit tekoäly vie ja kuinka nopeasti. Villeimmissä visioissa maalaillaan tekoälyn uhkia koko ihmiskunnalle ja joidenkin tutkijoiden mielestä tekoälyn kehittäminen tulisi lopettaa uhkien välttämiseksi. 

Vuodenvaihteessa tuli täyteen neljäs eläkeläisvuosi. Ajattelin julkaista jonkin kivan aiheeseen sopivan kuvan. Kakku, jossa neljä kynttilää. Päähän pasahti ajatus delegoida kuvan tuottaminen tekoälylle. Joten sovellus käyntiin ja kuvailemaan tekstikenttään mahdollisimman tarkasti,  millaisen kuvan haluan. Ensimmäinen yritys taisi olla "Realistinen kuva kakusta,  jossa on neljä kynttilää, koristeina erilaisia varaosia, rattaita, jousia, ruuveja ja muttereita ja ympärillä erilaisia työkaluja". Pian tuli tuotos, joka oli sinnepäin,  muttei ihan sitä mitä halusin. Kakun molemmin puolin oli kaksi vasaraa ja kakun päällä kolme kynttilää. Jotenkin tuli mieleen puolivillainen asiakaspalvelija, jolle soittajan ongelman ratkaisu ei ole läheskään tärkein prioriteetti. Sellainen tosielämän asiantuntija kiekaisee yleensä puhelun alkuhetkillä "Mut hei, ootko kokeillut sammuttaa laitteista sähköt ja laittaa parin minuutin päästä uudestaan päälle?!" Voi helkkari mikä kumouksellinen idea. Mutta takaisin tekoälymaailmaan. 

Jatkoin kuvan muokkaamista ohjeistuksella "Poista kuvasta vasarat ja lisää neljäs kynttilä". Ja tekihän tekoäly osittaisen parannuksen. Mutta vain osittaisen. Toinen vasara vaihtui akkuporakoneeksi, mutta kynttilöitä oli edelleen kolme. Mielikuvani puolivillaisesta aspasta muuttui siihen,  kun joskus yritti opettaa lentokonetyötä väärällä asenteella varustetulle oppilaalle, joka kuulee, mutta ei kuuntele. Tai on muuten kykenemätön toimimaan ohjeiden mukaan. Ärsyttävää joka tapauksessa. 

No.  Ajattelin, että olkoon sitten tuo yksi vasara,  mutta kynttilöitä pitää saada se neljäs kakun päälle. Joten kirjoitin vielä tekstikenttään "Lisää yksi kynttilä kakun päälle". Ja. ..SE P*RKELE TEKI IHAN ERILAISEN KUVAN! Hempeällä punaisella pohjalla pastellin värisen kakun... jonka päällä oli YKSI KYNTTILÄ! Käämit paloi. Naputtelin turhautuneena pikaisesti ohjeet jonkinlaisesta kakun kuvasta työkalukoristein jne ja neljä kynttilää korvasin tässä versiossa numerolla 4. Päätin etukäteen,  että kunhan edes se numero 4 on oikein,  saa kelvata. Joten olkeepa hyvät, 4-vuotis-eläkeläiskakku by AI.

Ja jos tekoäly aiheuttaa pelkotiloja, kannattaa katsoa tarkkaan noita kuvan työkaluja. Uskon, että pelko ja ahdistus muuttuu nauruksi.  Tämä systeemi tuskin kaappaa meidän maailmaa ihan pian.