Helikopterille bensaa

En tiedä, mitä tästä tuotoksesta pitäisi ajatella vai pitäisikö ensinkään .

Toisaalta naurattaa, toisaalta taas ärsyttää ihan helkkaristi, usealla tasolla. 

 

Ei taidolla vaan tuurilla!

 Nissaniksi kutsuttu Datsun, tarkemmin määriteltynä sen takaluukku, on aiheuttanut kuluvana talvena pientä närästystä. Avauspainike, kumiläpyskän alle leivottu mikrokytkin kun ei tykkää kosteudesta ja pakkasesta, joita kumpaakin Suomemme talvessa riittää. Kun on kosteaa, mikro kärsii harhoista ja systeemi luulee takakontin olevan auki, mikä puolestaan aiheuttaa tinnituksen tapaiset piiiiiip-äänen, jota kestää ihan niin kauan kuin autossa on virrat päällä. Kun kosteus muuttuu pakkaseksi , mikro jäätyy ja konttia ei saa auki kuin auton sisältä.

Tänään, kun yritin avata kontin ohjaamon napista, jokin rele tai kontin sähkölukko sanoi RÄTÄTÄTÄ ja vaikeni. Sen jälkeen takaluukku ei enää lukittunut kiinni. Perkele. Hätäratkaisuna vedin jesaria luukun alareunaan, että päästiin kylältä kaupan kautta kotiin. 

Siinä otettiin eläkeläisen paineensietokyvystä mittaa, sillä aamulla oltiin lähdössä tyttären pojan 1-vuotissynttäreille. Täytyy myöntää, että ei yhtään ollut luottavainen olo. Sulakkeet näyttivät ehjiltä , mutta vaihdoin silti lukitukseen liittyvät. Ei vaikutusta. Netti ei antanut kuin ikäviä vaihtoehtoja ja noin yleisesti ottaen lukitusratkaisu mikrokytkimineen oli ja on paska. 

Yritin löytää jonkin kikan, jolla  luukun saisi edes pysymään lukossa. Lastauksen  voisi tehdä sisäkautta. Jostain kuvasta löytyi pieni lipare, jolla luukun saisi auki manuaalisesti, jos vaikka akku tyhjenisi. Lukkomekanismin sisuksissa näkyi (luullakseni) kuvassa mainittu manuaalisen käytön "vipu". Todellisuudessa hengettömän pieni muovinen kynsi. Sorkin sitä eestaas pienellä ruuvarilla. Jotain tapahtui, koska lukon koukku ei enää liikkunut velttona. Varovaisen toiveikkaana laitoin takaluukun kiinni. Se pysyi kiinni! Ja vieläpä totteli sitä oikkuilevaa mikrokytkinpainiketta! Helkkari että tuntui hyvältä. Olin jo henkisesti valmistautunut pahoittelemaan tyttärelle, että ei päästäkään synttäreille.

Työaikana joskus vitsailtiin tarkastajalle, kun vika oli korjattu, että "Kylläpä kävi tuuri kun tuli kone kuntoon!" Kaikki johtoportaan edustajat eivät sitä huumoria ymmärtäneet, vaan paheksuivat ihan oikeasti. Mutta nyt kyllä tunnustan, että Kylläpä kävi säkä! No, ehkä pitäisi antaa itselle jotain tunnustusta siitä, että jaksoi etsiä taustatietoa ja käydä läpi eri vaihtoehtoja, vaikka tilanne melko toivottomalta aluksi tuntuikin.