Nettiostoksilla

Tuli tarve hommata radioharrastukseen liitinadapteri, jolla saa yhdistettyä kaksi erityyppistä antenniliitintä. Sinänsä yksinkertaisia käikäleitä, mutta kun niitä ei saa Pisla-hyllystä niin siispä netistä tilaamaan. Alan firmoja ei ole kovin montaa Suomessa joten ei kun tilaus sisään siihen tunnetuimpaan, vaikka toimituskulut parille pienelle liittimelle olivatkin melko suolaiset.

Sitten iski epäilys, katumus ja lyhyen jatkotutkimuksen jälkeen v*tutus. Mitä olin mennyt tekemään?! Tilasin 2 erilaista adapteria, 7 euroa kappale. Toimituskulut tunnetussa kotimaisessa alan firmassa 10,90. Yhteensä siis 24,90. 

Entäs sitten kiinankaupassa? Voi helevetin perkele... Samat adapterit 2,50/kpl. Kun ilmaisen toimituksen minimitilaus oli 10€, olisin saanut kympillä neljä adapteria.  Voi helkkari mikä morkkis. Kun niillä adaptereilla ei edes olisi ollut mikään kiire, olisin aivan hyvin voinut tilata ulkomailta. Samalla katsoin vertailun vuoksi ns banaaniliittimien hintoja. Kotimaassa 2,50 / kpl, netissä vaikkapa Puliexpressillä (nimi muutettu) 3,57€/5 paria eli 10 kpl.

En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi pitäisi maksaa samasta liittimestä kotimaan verkkokaupassa kolminkertainen hinta? Sama käikäle se kuitenkin on. Ei sitä ole onnelliset sorvarit kotimaassa valmistaneet. 

Keski-ikäinen mies, joka tilaa Kiinan verkkokaupasta jotain, on nykymediassa suurin saatana ikinä. Mutta voi voi. Itse kyllä tiedän tasan tarkkaan mistä seuraavat radiotarvikkeeni tilaan.

 

ORM

 Papan ja mummun pikku mussukka täytti vuoden ja on nyt kolmisen viikkoa meillä äitinsä eli tyttäremme kanssa kyläilemässä. Ensimmäinen vuosi isovanhempina on vierähtänyt nopeasti. Muutoksia on tapahtunut. Nyt ei ole kyläilemässä ryömivä ja kannettava nyytti, vaan kävelyn jo aloittanut loppumattoman utelias ja yllättävänkin vikkelä taapero. Siinä missä viimeksi riitti imurointi ja normi siivous ja järjestely, nyt piti ajatella asioita vähän pidemmälle.

Muistelo aktiivisemmilta ajoilta: Kun oli tulossa isompi harjoitus,  sen tiimoilta järjestetyissä palavereissa esiteltiin yleensä ORM, Operational Risk Management. Eli tarkasteltiin toimintaan liittyviä riskitekijöitä, niiden todennäköisyyttä ja niistä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen vakavuutta matriisina. 

 

Värikoodi kertoi, pitäisikö johonkin riskitekijään reagoida. Tietäjät tietää, joten turha tätä on kovin tarkasti hifistellä. Mutta kävipä mielessä, että pitäisikö lapsenlapsen vierailun johdosta tehdä jonkinlainen "Taapero-ORM"? Eli mitä voisi tapahtua ja mitä siitä voisi seurata? No arvata saattaa,  että kaikkea ei voi aidata,  suojata tai kerätä pois piiloon. Mission Impossible. Mutta hyvin on pärjätty. Jotkin koriste-esineet nostettiin korkeammille hyllyille. Muuten on sitten vaan pidetty vilkas vesseli tarkan valvonnan alla. Siihen taapero-ormiin olisi tullut lukemattomasti kohtia, eikä siltikään olisi tullut keksityksi kaikkia mahdollisia vaaran tai vahingon paikkoja. Vai mitä tuumaatte tästä: Äiti antoi taaperolleen hypisteltäväksi Switch-konsolista irrottamansa ohjaimet, koska eihän pikkuinen niillä mitään tee. No, katseli ja ihmetteli niitä sävyisästi jonkin aikaa. Ja tipautti ne sitten näppärästi kissan vesikuppiin. Kylpy oli lyhytaikainen eikä vahinkoa ehtinyt tapahtua, mutta tulipahan taas vahvistus, että todellisuus on mielikuvitusta omituisempaa.