Mitä sitä on tehty?

Kerran, työurani loppumetreillä, erään työpäivän loppuhetkillä oltiin tehtävänjakotilassa merkkaamassa listoihin kuluneen päivän tekosia. Korkealuokkainen sanailu johkaantui siihen, että mitä itse kukin oli tehnyt työkseen ennen hairahtumistaan firman hommiin. Useimmilla ei ollut kovinkaan montaa suoritusmerkintää siviilimaailmasta, ei itsellänikään. Yksi kuukauden määräaikaisuus valimossa ja varusmiespalveluksen jälkeen puolen vuoden (kesken lopettamani) oppisopimuskoulutus sanomalehden ilmoitusten tekijänä. Pari varttuneempaa taistelijaa oli ehtinyt kuitenkin tehdä entisessä elämässään vaikka ja mitä. Listauksen lopuksi eräs totesi vielä ilmeisen vaivaantuneena olleensa myös hetken aikaa "vitun puhelinmyyjä". Hän viittasi ilmaisulla takavuosien puhelinmyyjistä kertovaan tv-realityyn, mutta minulle tietysti tuli jotain ihan muuta mieleen. "Ai niinku parittaja?" kysyin naurua pidätellen. Sitten ei enää naurua pidäteltykään...

Jatkoaika

 Nyt on ihan tosissaan pistetty pyörät pyörimään reservin ikärajojen nostamiseksi. Uutisoinnista saa sen käsityksen, että homma on oikeastaan jo saletti, vaikkei nimiä papereissa olekaan. Uudet bonusikärajat koskevat -66 ja sen jälkeen syntyneitä. Ihan uudesta ja äkkinäisestä ajatuksesta ei ole kyse. Jonkinlaisia otsikoita aiheesta oli jo kolmisen vuotta sitten. Ne antoivat ajatuksen suunnitella jo tuolloin henkilökohtainen siirtymisväline platta- ja luolastokäyttöön...

 

Rip 409

 Lounasta väkertäessäni vaimo luki kännykästä uutisen, joita onneksi tulee harvoin, mutta silti ne ovat alan ihmisille aina yhtä kamalaa kuultavaa. Hornet oli pudonnut. Ensin tuli suusta litania kirosanoja ja heti sen jälkeen "Pääsihän kuski hyppäämään?!"

Niin pahalta kuin koneen menetys tuntuukin, se on kuitenkin hiton paljon helpompi hyväksyä kuin ihmishengen menetys. Onneksi niin ei käynyt. Martin-Baker toimi niin kuin pitääkin ja pelastettujen henkien tauluun tuli taas yksi lisää.