Katkera kalkki

Kun tälle tielle lähdin, siis firmaan töihin, tapahtui se Lappeenrannan Päällystöopiston
(nyk. Maasotakoulu) kautta. Siellä oli puolustushaarasta riippumatta kaikille yhteinen puolen vuoden mittainen yleissotilaallinen jakso eli siellä tuleva mekaanikkokin veti suksisulkeisia, vyörytti taisteluhautaa, heitti käsikranaatteja ja ryömi sivuun kohti tulevan panssarivaunun edestä. Muun muassa.

Jossain vaiheessa sitä riemukasta(?) jaksoa kaikki herätettiin keskellä yötä jonkinlaista initiaatiomenoa varten.
Ulkotulien loisteessa marssittiin voimistelu-/juhlasaliin, missä riviin järjestyneille oppilaille jaettiin "Opistoupseerin katkera kalkki". Se oli muovimukillinen karmeaa, paksua tököttiä, mistä lie mausteista ja muusta sotkettu. "Juokaa se pohjaan asti", käskettiin. Ja niin sitä sitten juotiin. Vieläpä tarkistettiin, että kaikki meni.
Sain omani joten kuten menemään alas ja kaavin loput mössöstä vielä sormella mukin pohjalta. Takana olevasta rivistä kuului yökkimistä, sitten äänekäs ÖRKS. Sekunnin murto-osan hiljaisuus ja sitten LOISKIS, kun yrjöt loiskahtivat lattialle.

Joskus tulee mietityksi, että oliko sama tilaisuus kaikilla muillakin kursseilla. Melkoinen tilaisuus... pelkokertoimen syömisosuus inttityyliin. Silloin se oli lähinnä hupaisa poikamainen tempaus, mutta ei voi olla ajattelematta, että siinä oli jotain syvällisempääkin. Sitä katkeraa kalkkia on aika ajoin maisteltu virkauran varrella vieläkin. Hyvin tehdystä työstä kiitetään lisätöillä, urasuunnittelu kangertaa tai oikeastaan sitä ei ole, palkkapäivää saa nykyään pelätä uuden hienon palkkajärjestelmän ansiosta jne.
Tuttua huttua alan miehille. Valitettavasti.

Ei niin nuukaa

Lentokoneiden parissa työskennellessä hommat on tehtävä voimassaolevien ohjeiden mukaan, hyväsytyillä työvälineillä. Onhan mekaanikolla vastuu kalliista hävittäjästä ja sen kuljettajasta.

Silti osui korvaan eräässä toisessa yhteydessä hupaisa sanontapari.
Kun jokin asia tai työ ei ole niin pilkuntarkka, olen kuullut sanottavan, että
"Ei se niin nuukaa ole, Ei sillä ammuta"

Virkaveljemme tykistön puolella kuulemma sanovat vastaavasti,
että "Ei se niin tarkkaa ole, Ei sillä lennetä"

Kakkua pöytään

Näinä päivinä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun sinkautin ensimmäisen raapustukseni bittiavaruuteen "Plattaelämää"-otsikon alle. Vuosipäivän kunniaksi ajattelin jakaa joitakin faktoja kanssanne.

Noin yleisesti voin todeta, että olen välillä lipsunut melkoisesti blogin otsikosta ja livennyt platalta ja luolastoista ihan tavallisen elämän puolelle. Samoin on käynyt kuvitteelliselle Rissavan tukikohdalle, jonne alunperin piti kaikki tapahtumat sijoittaa. No, näin on käynyt, katsotaan kuinka jatkossa.

Siinä, missä julkkublogistit keräävät satoja tai tuhansia lukijoita päivässä, näitä juttuja käy vilkaisemassa muutama henkilö. Mutta sen kyllä osasin ennakoidakin. Nämä kun eivät ole suurelle yleisölle avautuvaa viihdettä.

Muutamia tilastosektorin tietoja ajattelin tähän heittää:

Lukukertoja kaikkiaan : 198 (Ei ihan edes yhtä per päivä vuoden ajalta, mutta on se alku)
Rekisteröityneitä lukijoita : 1 (Terkkuja vaan kirjoituspiirin ohjaajalle, käsis etenee!)
Eniten lukijoita päivässä : 11
Eniten lukijoita kuukaudessa : 43


Vankin lukijakunta näillä jutuilla on arvatenkin täällä kotomaassa, mutta tilastot juoruavat, että varsin säännöllisesti jokunen lukukerta rekisteröityy Amerikkaan, Saksaan ja Kanadaan. Joitakin yksittäisiä lukukertoja on ollut Australiassa, Kroatiassa ja Papua-Uusi Guineassa.


Mitäpä tästä sitten sen enempää... Kun tapahtuu jotain uutta tai muistuu mieleen jotain kiinnostavaa alan juttua menneiltä vuosilta, yritän kertoilla sitä täällä. 
Jatketaan kohti lopullista voittoa!

Menestystä maailmalta

Olipa lehdessä juttu nuorten menestyksestä Lontoon ammattitaidon kilpailussa.
Erityisesti mieltä lämmitti lentokoneasennus-osio, jossa suomalainen nuori mekaanikko ylsi hienosti hopealle.
Tosi kova suoritus, kun kilpailijat olivat kaikki vanhempia ja ammatissa jo kauemmin olleita.

Kiinnostaisi tietää, millaisia tehtäviä tuossa kilpailussa oli. Itse olisin toki jo armotta veteraanisarjassa.
Joskus olin sivusta katsomassa, kun ammattikouluopiskelija suoritti lekokorjaamolla työharjoittelun päätteeksi näyttökokeen. Työksi oli tuolloin muistaakseni valittu Hornetin OBOGSin testaus, jota opettaja sitten seurasi vierestä. Opiskelija suoritti tehtävän oikein ja hyväksytysti ja opettaja oli silminnähden tyytyväinen. Olihan se samalla merkki hänelle itselleen hyvin tehdystä pohjatyöstä.

Koskea voi muttei katsoa

Lentokonetta huoltaessa tai korjatessa törmää tämän tästä tilanteeseen, että esim. jotain laitetta vaihtaessa joko näet ne pahuksen kiinnityspultit tai yletät niihin, muttei missään tapauksessa molempia samaan aikaan. Voit siis katsoa jostain luukusta, että jassoo, tuolla se vaihdettava purkki nyt on, mutta tilaa ei riitä sekä katsoa että tehdä. Niinpä melko yleinen on tilanne, että mekaanikko seisoo keskittyneen näköisenä koneen vieressä, kädet jossain koneen uumenissa. Aherruksesta kertoo paitsi keskittynyt ilme, myös hikikarpalot rypistelevällä otsalla.
Joku tietysti tuhahtaa, että eihän niitä töitä sokkona voi tehdä. Kyllä vaan voi, kun on pakko. Välillä tietysti tiirataan, että onko pultti aukeamassa, meneekö varmistus oikeaan suuntaan tai meneekö se putkiliitoksen clamppi oikeaan asentoon. Sitten tilanne näkömuistiin ja kourat taas koneen sisuksiin.
Toinen vaativa(hko) tilanne on, kun et näe työkohdetta muuten kuin peilin kautta. Mieti siinä sitten, että kun peilistä katsoen väsäät varmistusta, kuuluuko sen vetää "väärään" suuntaan vaiko eikö? Itse olen siihen lankaan mennyt. Kun peilistä katsoen varmistus vetää mutteria kiinni, se onkin oikeasti väärin päin.

Ahtaat työskentelyolosuhteet ovat kirvoittaneet muutamia osuvia lausahduksia, kuten:

   - Olisivat tehneet koneesta jalan verran isomman joka suuntaan, niin olis vähän enemmän työtilaa (KarLsto)
   - Koko kone on varmaan rakennettu tämän ristuksen osan ympärille! (LentoSK)
   - Mekaanikolla tarttis olla kuus kättä ja ku****sa koukku! (SatLsto)
   - Tämä olis oikea homma sokealle lypsäjälle (mekaanikko X yrittäessään tehdä varmistusta näkemättömään paikkaan)