Lentokonetta huoltaessa tai korjatessa törmää tämän tästä tilanteeseen, että esim. jotain laitetta vaihtaessa joko näet ne pahuksen kiinnityspultit tai yletät niihin, muttei missään tapauksessa molempia samaan aikaan. Voit siis katsoa jostain luukusta, että jassoo, tuolla se vaihdettava purkki nyt on, mutta tilaa ei riitä sekä katsoa että tehdä. Niinpä melko yleinen on tilanne, että mekaanikko seisoo keskittyneen näköisenä koneen vieressä, kädet jossain koneen uumenissa. Aherruksesta kertoo paitsi keskittynyt ilme, myös hikikarpalot rypistelevällä otsalla.
Joku tietysti tuhahtaa, että eihän niitä töitä sokkona voi tehdä. Kyllä vaan voi, kun on pakko. Välillä tietysti tiirataan, että onko pultti aukeamassa, meneekö varmistus oikeaan suuntaan tai meneekö se putkiliitoksen clamppi oikeaan asentoon. Sitten tilanne näkömuistiin ja kourat taas koneen sisuksiin.
Toinen vaativa(hko) tilanne on, kun et näe työkohdetta muuten kuin peilin kautta. Mieti siinä sitten, että kun peilistä katsoen väsäät varmistusta, kuuluuko sen vetää "väärään" suuntaan vaiko eikö? Itse olen siihen lankaan mennyt. Kun peilistä katsoen varmistus vetää mutteria kiinni, se onkin oikeasti väärin päin.
Ahtaat työskentelyolosuhteet ovat kirvoittaneet muutamia osuvia lausahduksia, kuten:
- Olisivat tehneet koneesta jalan verran isomman joka suuntaan, niin olis vähän enemmän työtilaa (KarLsto)
- Koko kone on varmaan rakennettu tämän ristuksen osan ympärille! (LentoSK)
- Mekaanikolla tarttis olla kuus kättä ja ku****sa koukku! (SatLsto)
- Tämä olis oikea homma sokealle lypsäjälle (mekaanikko X yrittäessään tehdä varmistusta näkemättömään paikkaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti