Kesä ja kärpäset

Nyt eletään taas sitä aikaa, kun pitkästä aikaa huomaa, että platsilla ei enää tarvikaan täyttä windstopper-villasukka-varsikenkä-toppatakki-varustusta. Aurinko paistaa ja jopa lämmittää. Luonto vihertää sekä panssariaidan sisä- että ulkopuolella ja ensimmäiset punaniskat voi bongata platalla. Nyt siis EI puhuta mistään jenkkilän junteista, vaan ihan kotimaan mekaanikoista, jotka UV-säteilyn voima yllättää keväisin. Lentokentällä yleensä puhaltavan tuulen ansiosta auringon kärvennystä ei yleensä huomaa kovin helposti.

Luonnon heräämisen ja kesän saapumisen huomaa myös koneista, jotka kaipaavat tuulilasin ja kuomun pesua lähes joka kierroksen jälkeen.

Nokkakartio on saanut oman ötökkäannoksensa ja samaa kamaa löytyi tuulilasista ja imuaukon reunoista runsaasti.
Ötökkäkuorrotus muuten ihan oikeasti HAISEE,
kun sitä on tarpeeksi.

Platalla näkyvä nestevuoto ei muuten sitten ole ihmisestä lähtöisin.
Sitäkin kun jotkut varmaan päissänsä miettivät.

Yleismaailmallinen ilmiö

Mikä on se, joka löytyy niin lentokonekorjaamolta kuin käyttölentueesta? Ja autokorjaamolta. Yhtä hyvin merkkikorjaamolta kuin harrastelijapajalta. Ja leikkuupuimuri- ja traktorihuoltohallilta. Ja - uskokaa tai älkää - lähes jokaisesta kodista. Se tunnetaan joka paikassa samalla nimellä ja siitä löytyy hyvin usein apu silloin kun kaikki muu on jo tutkittu ja toivo alkaa hiipua.

Ja mikä se sitten on? No tietenkin Miljoonalaatikko.

Nyt EI siis puhuta mistään tuurilaisen kyläkauppiaan säilytysratkaisusta tai uudesta ruokakeksinnöstä,
vaan sekalaisten vara- ja ylijäämäosien loputtomasta runsaudensarvesta.

Ilmiö on niin yleinen ja jopa hyödyllinen, että siitä pitäisi tehdä väitöskirja. Tai opinnäytetyö. Voi tietysti olla, että joku on jo tehnytkin.

Kun rupeaa ajattelemaan, niin vähintään kerran viikossa tulee eteen tilanne, että turvaudutaan Miljoonalaatikkoon. Ilmiö jakaantuu vielä niin, että asemiehillä on oma miljoona-, jemma- tms laatikkonsa, maalaitemiehillä ja sähkäreillä omansa jne. Kotien miljoonalaatikoissa on verhonipsuja, hyllyjen kannattimia, ruuveja ym. pientä.

Viikonloppuna anoppilassa totesin, että auton takaovesta oli yksi lukkorengas erkaantunut jonnekin ja siitä johtuen ovi kolisi välillä häiritsevästi. Joten ei kun vaimokullan kanssa tutkimaan apen autotallin aarteita.
Käytännön miehenä tunnetun miehen varastossa ei ollut vain yhtä vaan useita miljoonalaatikoita. Nopeasti huomasi, että kaikelle oli oma laatikkonsa. Oli miljoonalaatikko ruuveille, laatikko pulteille ja muttereille jne. Yhdessä laatikossa oli jopa huomattava määrä kelloista purettuja rattaita ym. osia. Loistavaa!
"Mitäpä sitä köyhällä muuta on kuin tavaraa", oli miehen vakiosanonta. Ja käyhän se järkeen. Vaikkei takalakkarissa olisikaan limpun paksuudelta seteleitä, niin ei se mitään, kun omissa varastoissa on kaikki tarpeellinen.

Ja löytyikö sitä lukkorengasta? Totta maar löytyi. Oli eri kokoja, malleja ja paria eri materiaalia. Valitsin sopivan ja asensin paikalleen. Nyt ei kolise eikä natise.
Kiitos miljoonalaatikon.

Asiantuntijat asialla

Ilta-sanomien sivulle pamahti uutinen:
"Ilmavoimien Hornetiin iski laitevika kesken lennon".
Tuli siinä mieleen, että koska muulloin se vika voisi tulla kuin käytön aikana.

Kommenttejakin alkoi heti rapista. Linja oli heti alusta alkaen selvä eli huumorilinja.

"Ja jos katsoo tarkemmin moottoreihin, niin näyttäisi ettei toisessa pala yhtä paljon kuin toisessa. Olisko polttoaineen syötössä jotain vikaa?
Mekaanikolta jäänyt + tai - johto kytkemättä bensatankkiin?"

" Vasen siipi näyttää kovin muhkuraiselta. Oisko jäänyt mekaanikolta pesemättä?"

 "jostain syystä haluaisin syyttää talvivaaraa tästä tapauksesta."

Parissa kommentissa yritettiin vierittää syytä mekaanikkopolon niskaan. Muistaakseni jossain vaiheessa oli tosiaan tapetilla aihe mahdollisista korvausvastuista eli vahingon sattuessa olisi saatettu kaivaa esille joku vastuullinen, joka puolestaan saisi kaivaa kuvettaan vahinkojen korvaamiseksi. Asiasta nousi jonkinkokoinen haloo tuolloin. Kukaanhan tässä firmassa ei tahallaan tee vahinkoa, vaan onnettomuudet ym ovat aina useamman tekijän summa ja lopputulos. En tiedä, mikä asian tila on nykyään, mutta en ole kuullut, että kenellekään olisi koskaan tultu laskua tyrkyttämään. Tai no, onhan uusi loistava palkkajärjestelmä välillä perinyt ylityökorvauksia maksamisen sijaan.

Asiantuntijat tietävät nimityksensä mukaisesti jostain asiasta koulutuksensa ja kokemuksensa ansiosta muita enemmän. Sitten taas on niitä, jotka hölöttävät suu vaahdossa ja tyrkyttävät kommenttejaan JOKA asiaan, vaikkei kukaan muu niitä haluaisi. Ikävää on, että nyky-yhteisössä ovat arvostetumpia juuri ne, jotka kyynärpäävoimin tunkevat esille ja ponnistavat kaverin silmäkuopasta kohti korkeuksia.

Asian ilmaisi hyvin eräs muutaman vuoden takainen lehtijuttu, jonka väliotsikko meni jotenkin näin:

"Työyhteisössä aina esillä olevaa, joka asiaan päämäärättömästi puuttuvaa koheltajaa erehdytään usein luulemaan asiantuntijaksi"