Yölentojen aikaan

Yölentotoiminta on jokavuotista leipää platalla. Kun illat pimenevät ja vanh...kokeneet mekaanikot vaihtavat pitkät kalsarit päälle, alkaa myös yölentojen suunnittelu. Vuosien mittaan sitä lajia on tullut koetuksi montaa sorttia.

Aina se kuitenkin on vähän jännempää, kun aletaan pyörittää ensimmäisiä pimeäkierroksia. apareille kerrataan toimintaohjeet ja merkit ja mielellään sitä itsekin ottaa VO:n karvaiseen käpälään ja virkistää muistiaan.

Yleensä on toimittu mekaanikkojen kannalta hyvissä olosuhteissa, mitä valaistukseen tulee. Hallien joka kulmalla ja platan reunoilla loimottavat valaisimet ovat asettaneet termin "pimeätoiminta" arveluttavaan valoon.
Vaan pari kertaa on panostettu todelliseen pimeätoiminnan harjoitteluun. Kaikki ulkovalot ja valonheittäjät sun muut on sammutettu. On metka tunne seisoa pilkkopimeällä platalla ja tietää, että on siellä jossain rivissä koneita, vaan mitään ei näy.

Tuli pimeästä mieleen eräs aamu yhteyskonepuolella, kun tultiin aikaisin pimeänä talviaamuna laittamaan konetta valmiiksi. Haukotellen lompsittiin pukuhuoneesta halliin vievää käytävää pitkin. Kaveri nykäisi hihasta ja vinkkasi virnistäen, että "älä mee ekana ovesta". Arvasin, että källi on tekeillä. Hiippailin kuitenkin kohteen takana näköetäisyydellä. Halli oli pilkkopimeä, ei edes kulkuvaloja palanut. Kaveri käveli hissukseen sokkona kohti valokatkaisimia, vanhoihin askelmerkkeihin luottaen. Ja juuri kun hän oli napsauttamaisillaan valot päälle, aivan vieressä lävähti palamaan Mag-Lite, joka valaisi alaviistosta hirveästi irvistävän kollegan naamaa. Pelästyin siinä minäkin, vaikka osasin jotain odottaa, joten taatusti sai edellä kulkenutkin kunnon sätkyn. Ainakin jos huudon ja kiroilun määrä jotain kertoo.

Ähräystä ja säätämistä

Kun joku homma alkaa vastustaa oikein huolella, puhutaan "ähräämisestä" tai "säätämisestä". Kun sitä pahuksen GE:n mottia yritetään kolmatta tai neljättä kertaa saada nousemaan oikein paikoilleen, alkaa joskus itämään takaraivossa ajatus, että kaikkea sitä ihmiset työkseen tekevät.

No, ei mikään työ aina herkkua ole eikä kaikki käy niin kuin siellä Strömsössä.

Lupauduin "katsomaan" erään sukulaisen / ystävän tietokonetta. Oli kuulemma hidas kuin mikä ja se pitäisi viedä huoltoon. Sanoin, että tuo meille, teen sille vähän taikoja. Ja uskoin ihan täysin omiin sanoihini, olenhan useamman kerran puuhastellut perheen tietokonekaluston parissa, yleensä ainakaan tilannetta pahentamatta.

No, läppärihän oli tosiaan ihan solmussa, siis ohjelmallisesti. Ajattelin luottavaisesti, että jonkin perus-siivousohjelman avulla kone notkistuisi entiselleen. Pian kuitenkin selvisi, että koneen ahdistus oli sen verran vakava, että se ei suostunut tekemään juuri mitään haluttua. Lyhyesti sanottuna: istuin koko illan sen pahuksen koneen ääressä säätämässä ja ähräämässä. Viimein kaikki oli uudelleenkäynnistystä vaille valmista. Käyttis uudelleen asennettu, samoin tärkeimmät päivityspaketit ja virustorjunta. Ja... kone ei käynnistynyt. Joku pahuksen tiedosto "puuttuu tai on vahingoittunut, voit yrittää korjata windowsin asennuksen alkuperäiseltä asennuslevykkeeltä jne jne plaa plaa plaa". Ja kuten arvata saattaa, sehän ei onnistunut. Joten sain asentaa koko pahuksen systeemin alusta asti uudestaan.

Illan ollessa pitkällä ja koneen vihdoin valmis olin itsekin ihan valmis.
Jos jotain hyvää haluaa sanoa, niin kone tosiaan toimi notkeasti työrupeaman jälkeen.
Ja toisekseen, en yhtään kadehdi niitä nörteiksi kutsuttuja henkilöitä, jotka tekevät samaa päivästä toiseen.

Mieluummin puljaan niitä GE:n motteja, vaikka useammankin kerran.

Tonnit paukkuu

Tässä kunnallisvaalien, Sandy-myrskyn, USA:n presidentinvaalien ja Islannin ilmavalvonnan herättämässä uutismyllerryksessä on jäänyt huomaamatta eräs virstanpylväs:
Plattaelämää on käyty lukemassa joko vahingossa tai sitten ihan tarkoituksella tällä päivämäärällä
tasan tuhat kertaa!