Yölentotoiminta on jokavuotista leipää platalla. Kun illat pimenevät ja vanh...kokeneet mekaanikot vaihtavat pitkät kalsarit päälle, alkaa myös yölentojen suunnittelu. Vuosien mittaan sitä lajia on tullut koetuksi montaa sorttia.
Aina se kuitenkin on vähän jännempää, kun aletaan pyörittää ensimmäisiä pimeäkierroksia. apareille kerrataan toimintaohjeet ja merkit ja mielellään sitä itsekin ottaa VO:n karvaiseen käpälään ja virkistää muistiaan.
Yleensä on toimittu mekaanikkojen kannalta hyvissä olosuhteissa, mitä valaistukseen tulee. Hallien joka kulmalla ja platan reunoilla loimottavat valaisimet ovat asettaneet termin "pimeätoiminta" arveluttavaan valoon.
Vaan pari kertaa on panostettu todelliseen pimeätoiminnan harjoitteluun. Kaikki ulkovalot ja valonheittäjät sun muut on sammutettu. On metka tunne seisoa pilkkopimeällä platalla ja tietää, että on siellä jossain rivissä koneita, vaan mitään ei näy.
Tuli pimeästä mieleen eräs aamu yhteyskonepuolella, kun tultiin aikaisin pimeänä talviaamuna laittamaan konetta valmiiksi. Haukotellen lompsittiin pukuhuoneesta halliin vievää käytävää pitkin. Kaveri nykäisi hihasta ja vinkkasi virnistäen, että "älä mee ekana ovesta". Arvasin, että källi on tekeillä. Hiippailin kuitenkin kohteen takana näköetäisyydellä. Halli oli pilkkopimeä, ei edes kulkuvaloja palanut. Kaveri käveli hissukseen sokkona kohti valokatkaisimia, vanhoihin askelmerkkeihin luottaen. Ja juuri kun hän oli napsauttamaisillaan valot päälle, aivan vieressä lävähti palamaan Mag-Lite, joka valaisi alaviistosta hirveästi irvistävän kollegan naamaa. Pelästyin siinä minäkin, vaikka osasin jotain odottaa, joten taatusti sai edellä kulkenutkin kunnon sätkyn. Ainakin jos huudon ja kiroilun määrä jotain kertoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti