Mekaanikon manikyyri

Kerran ilmaantui kouraani pieni, mutta kiusallinen ongelma. Peukalon kynsi oli syystä tahi toisesta haljennut. Railo eteni reunasta kohtisuoraan syvemmälle rakenteeseen. "Mitäs tuosta", ajattelee varmaan lukija. Ja niin ajattelin itsekin, mutta päivän mittaan haitan aste sen kun paheni. Mokoma repeämä jäi kiinni työsormikkaisiin, rätteihin ja vaikka minne. Ja jokainen takertuminen edesauttoi repeämistä. Ei auttanut vaikka kuinka yritti jyrsiä sähköpakin sivuleikkureilla kynttä lyhyemmäksi.
Oli pakko kääntyä asiantuntijan puoleen.

   "Tuota, lainaisitko kynsiviilaa ja lakkaa..." mutisin vaimolle kotona.
   "No totta kai! Katsotaanpas ukkokullalle jotain oikein räväkkää muotiväriä!"
   "Siis MITÄ!?" havahtui kuopus mangakirjansa takaa.
   "Mä EN halua tietää", totesi esikoinen ja poistui kännyköineen huoneesta.

Asiantuntijan opastuksella, parhaani yrittäen ja ähräten yritin viilaamalla ja lakkaamalla saada kynnen halkeaman korjatuksi. Ja rojekti vaikuttikin onnistuneen. Vähän se kiilto kynnessä kyllä arvelutti.

Vaan kuinkas kävi? Seuraavan aamupäivän kuluessa railo sen kuin eteni. Oli otettava omat, ronskimmat keinot käyttöön. Koskapa tämänkaltaisille korjauksille ei ole omaa SRM:ää (Structure Repair Manual), oli turvauduttava mekaanikon maalaisjärkeen. Särö yleensä pääteporataan, mutta tässä tapauksessa, oman sormen ollessa kyseessä, en ryhtynyt moiseen. Yleistyöhuoneen (miljoona)laatikoista löytyi sopivan hienoa hiomapaperia. Sillä muokkasin kynnenreunan niin hyvin kuin pystyin. Halkeamaa ei silti saanut kokonaan pois. Hmmm... pohdiskelin jonkin aikaa Edge Sealerin (reunalakan) ja pikaliiman välillä ja päädyin lopulta jälkimmäiseen. Pari tippaa Locktiten liimaa, levitys ja avot, jopa pysähtyi halkeaman eteneminen. Ja mikä parasta, korjaustapa oli sopivan äijämäinen.

Miesten kaupassa

Otsikko aiheuttaa taatusti jollekin vähintäänkin kaksimielisiä ajatuksia. Turhaan, ähäkutti.
Mutta myönnetään, että kun itse kuulin ensi kerran termin "Miesten kauppa", ajattelin, että jaahas, näitä juttuja taas. Mutta ei, kyseessä on ihan luonnollinen asia, jota ei tarvitse hävetä. Siinä missä vaimokulta tutkailee keskittyneesti sesongin laukku- ja kenkäuutuuksia ja jälkikasvu uutta pelitarjontaa, perheen pää(mekaanikko) saa kummasti aikaa kulumaan erilaisten teknisten vempaimien valikoiman parissa.
Jos lähdetään automatkailemaan ja tutustumaan vaikkapa Ideaparkiin ja Ikeaan, niin mekaanikko haluaa taatusti poiketa myös Biltemassa ja Motonetissä.

Varsinaisia miesten kauppoja ei kuitenkaan ole ihan joka pitäjässä. Jonkinlaiseksi miesten lepopaikaksi on perustettu vaate- ym. kauppoihin ns. Miesparkkeja, niin olen kuullut, vaikken ole nähnytkään. Eräs tuttavaperheen isä kertoi jo ajat sitten odotelleensa kaikessa rauhassa "Miesparkissa" sillä välin kun emäntä oli ravannut ympäri kauppaa etsimässä uusia verhoja. Miesparkki oli ollut keskelle liikettä perustettu jämäkkä mutta mukava sohvaryhmä, jonka keskellä olevalla pöydällä oli ollut valikoima uusia Tekniikan maailma-lehtiä ja autolehtiä. Siinä oli kuulemma pojan kanssa aika kulunut rattoisasti istuskellessa. Mutta vaimon antama pikapalaute miesväen toiminnasta olikin sitten ollut ihan jotain muuta kuin leppoisa...