Ja nyt ei siis puhuta "tekniikasta" mekaanikoista käytettävänä yleisnimityksenä, vaan kaikenkarvaisesta tekniikasta noin yleensä.
Meikäläisenkin työvuosien aikana tekniikka, sekä lento- että yleis-, on ottanut melkoisen harppauksen. Kovin kummoista hituvirtatekniikkaa ei vanhassa kalustossa ollut. Paksu rauta ja voimakas moottori korvasivat elektroniikan puutteen. Mutta annas olla, kun siirryttiin nykyiseen kalustoon. Ihan oikeasti luulin, että tyyppikurssinsa ennen minua käyneet kollegat puhuivat täyttä pas... fiktiota kertoessaan mitä kaikkea uudet koneet osasivatkaan tehdä. Varsinkin eräs Hanski (nimi muutettu) kertoili ummet ja lammet uuden ihmeellisen elektroniikan mahdollisuuksista ja ominaisuuksista. Ja puhui kerrankin täyttä totta!
Pilotithan ne tietysti siitä koneen tekniikkaa varsinaisesti hyödyntävät, mutta mekaanikot sitä sitten korjaavat. Ja onhan se mekaanikoillekin suunnattu tekniikka kehittynyt huimasti. Siinä missä ennen veivattiin ruuvit ja pultit manuaalisesti veivillä tai meisselillä, päästään nyt helpommalla käyttämällä paineilmalla tai sähköllä toimivia työkaluja. Ja "letkusilmillä" päästään näkemään sellaisia rakenteen osia, mitä ei ennen ollut mahdollista nähdä ollenkaan. Vaan nytpä näkee ja näkemänsä voi tallentaa muistikortille kuviksi tai videoksi.
Vaan yksi huono asia tekniikan kehittymisessä on, aivan kiistatta. Tätä pointtia en itse ollut hoksannut, mutta eräs kollega huomautti siitä, ihan aiheesta. Tekniikka on nimittäin tappanut vilkkaan kahvipöytäväittelyn lähes tyystin. Jos jostain aiheesta tai sen vierestä uhkaa kehkeytyä hedelmällinen väittely, niin eikös kohta joku karauta kaakelin kokoisella älyluurillaan nettiin ja kaiva sieltä esille faktat ja julista ne suureen ääneen väittelyä virittelevälle kaverille. Ja siihenhän se kuolee, se väittely. Ei maksa vaivaa ruveta väittelemään siitä, onko esille kaivettu tieto välttämättä totta, sillä nuorison mielestä sen TÄYTYY olla totta, kun se kerran netissä on.
Hohhoijaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti