Lomakausi (en sano kesälomakausi, koska tänäänkin on sadellut lunta) on alkanut ja toinen kvartaali on käynnissä, joten ajattelinpa raottaa sanaista arkkuani.
Alkuvuodesta voimaan tullut KIKY on herättänyt monenmoisia tunteita ja kommentteja. Pääasiassa on pudisteltu päätä. Juupa juu. Kuusi minuuttia päivässä ja maailma pelastuu. Tai ainakin Suomen kilpailukyky. Ja p***at. Kyllähän se tilastoissa saadaan hyvältä / paremmalta näyttämään, mutta käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Naurettavaa. So sad, sanoisi eräs suurvallan päämies.
Vähitellen homma on kristallisoitunut ihan todellisen Harmin asteelle. Lehdissä on ollut juttuja kunnan työntekijöistä, jotka ovat kertoneet, mitä nyt jää tekemättä ja kokematta, kun kolmannes lomarahoista napsaistaan pois tänä vuonna. Ja myös ensi vuonna ja seuraavana. Kyllä korpeaa ihan huolella ja täydestä sydämestä.
Itsellä, kuten varmaan useimmilla muillakin on suunnitelmia ja tietty budjetti kesäksi. Niin oli minullakin, aioin viimeinkin hankkia vuosikausia himoitsemani hintavamman harrastevälineen tulevia eläkepäiviä silmällä pitäen.
Kiitos KiKyn, hankintaan tulee taas lisää delaytä.
Toivottavasti näillä lomarahan leikkauksilla nyt sitten todellakin saadaan talouden käyrät nousuun. Oma ns. V-käyrä ainakin tärähti kerralla tappiin.
P.S. Olen ehkä aiemminkin sanonut, että pahaa pelkään, että tämän kolmen vuoden tilapäisen lomarahojen leikkauksen ajanjakson tärkein tavoite poliitikoilla on keksiä, miten leikkauksesta saadaan pysyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti