Sukat, mustat, lyhyet

Lopun (siis aktiiviuran) lähestyessä arvoisat kollegat ovat alkaneet enemmän ja enemmän maalailla piruja luolan seinille. Että en millään voisi jäädä eläkkeelle, kun en kuitenkaan enää sopeudu panssariaidan ulkopuoliseen elämään. No.
Eläkk... siis reserviin aion kyllä ihan oman suunnitelmani  mukaisesti lähteä, mutta ehkä kettuilussa on jokin totuuden siemenkin.

Oltiin viikonloppuna reissussa ja reissukassiin unohtui pakata vaihtosukat. Ajattelin ostaa paikallisesta kaupasta pari paria. Harmikseni huomasin, että joko sukkapakkaukset olivat ihan liian isoja (10 tai jopa 20 paria) tai sitten jostain vapaasta ja onnellisesta luomupuuvillasta tehtyjä KALLIITA yksittäisiä pareja. No olihan siellä kyllä muutama kolmen sukkaparin paketti alennuksessa, mutta ei niitä voinut ottaa, minkä sitten vaimokullallekin sanoin.
 "Miten niin ei voi? Eikö niissä ollut hintalappua? " hän kysyi.
 "No oli, mutta ei ne oikein..."
 "No mitä ei?"
 "Ne ei ole mustia"
Vaimo huokaisi syvään ja taisi luulla, että pilailen. En pilaillut.
 "Ketä kiinnostaa, minkä väriset sukat sulla on viikonloppuna?! Eikä ne töissäkään kuitenkaan näy maihareista"
Tämän pettämättömän logiikan edessä menin takaisin sukkahyllylle ja ostin pitkästä aikaa ihan muunlaiset sukat kuin ne "mustat, lyhyet"