Ja nyt ei puhuta pankkitilin saldosta. Monestihan se näyttää nollaa, mutta sehän on Nordeassa normaalia.
Ei, vaan rupesin päivänä eräänä miettimään korjaus- ja huoltosaldoa. Kimmokkeen siihen antoi eräs entinen työtuttu, liiton mies, joka instarammissa jakoi tarinassa kuvan moottorinhuoltokirjanpidostaan. Peltikaapin kylkeen oli tussilla merkattu tukkimiehen kirjanpidolla kunnioitettava määrä moottorikelkan moottoriremontteja. Motteja kun ilmeisesti pakkaa kisakäytössä paukkumaan. Kommentoin määrää ja onnittelin ahkeruudesta. Mainitsin, että itse olin ensimmäisen eläk... reserviläisvuoteni aikana korjannut yhden moottorisahan.
No, pitihän sitä vähän tarkemmin miettiä. Melko vähäiseksihän se aktiivinen huoltaminen ja korjaaminen jäi.
Viime keväänä fiksailin autoa, koskapa sen vaihto oli tulossa ajankohtaiseksi. Hioin kiveniskemiä ja tein paikkamaalauksia. Vaihdoin toiseen etuoveen hajonneen tuulihakasysteemin. Renkaatkin vaihdoin itse.
Kierrätyskeskuksesta ostettiin vaimokullan kanssa ns mummopyörät, joihin vaihdoin renkaat ja muutenkin tein pientä käyttöhuoltoa.
Tietokonetta yritin korjata. Ladata kaikenlaisia päivityksiä. Ehkä onnistuin, ehkä mokoma värkki vain päätti taas vaihteeksi toimia.
Vaihdoin puhelimiin ehjät panssarilasit
Vaihdoin vanhaan jalkalamppuun uudet johdot ja katkaisijat
Jotain varmaan jäi tästä hyvin vaatimattomasta listasta pois. Melkoisen luovasti pitää viime vuotta muistella, jos haluaa löytää jokaiselle kuukaudelle viivan huoltokirjanpitoon.
Niin, se moottorisaha... En tiedä, voiko siitä merkata viivaa. Saha oli lojunut käyttämättömänä varastossa varmaan toista kymmentä vuotta. Loppujen lopuksi se suostui käynnistymään, kun kahtena päivänä olin x-kymmentä kertaa nykinyt sitä käyntiin. Kahtena päivänä siksi, etten kerta kaikkiaan enää ensimmäisenä päivänä jaksanut nykiä enempää. Mistä tuli mieleeni, että kyllä siitä pitää merkintä saada, kyllä se nykiminen ihan työstä kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti