Kyllä se vaan niin on, että tietyt asiat ovat vakio kaikissa kulttuureissa.
Tyttären fillarin lukko oli jumissa pitkän varastoinnin jäljiltä. Temppuileva se oli aiemminkin, mutta nyt mokoma turvalaite oli täysin jumissa. Joten fillari pyörävarastosta auton ja työkalujen äärelle. Oletin, että kunnollinen lotraaminen voitelu-/irrotusöljyllä tepsisi. Suihkuttelin öljyä ja yritin avaimella avata lukkoa. Varmaan viitisen minuuttia olin siinä ehtinyt ährätä kun samassa rapussa asuva papparainen kulki ohi reppu selässään matkalla lähikauppaan. Katsoi kiinnostuneena, morjesti ja jatkoi matkaansa. Minä jatkoin lukon rassaamista. Mokoma ei vain suostunut aukeamaan. Suihkuttelin lisää öljyä. Koputtelin lukkoa ja väänsin avaimesta sen verran kun uskalsin. Piti kuitenkin varoa katkaisemasta avainta. Ei vaan auennut. Kävin varmuuden vuoksi kysymässä tyttäreltä, että onhan avain varmasti oikea.
Menin jatkamaan jo vähän epätoivoiseksi muuttuvaa projektia. Alkoi olla selvää, että edessä oli lukon avaaminen voimakeinoin. Yläkerran pappakin palasi kaupasta. Nyt piti jo pysähtyä kysymään, että joko tuli pyörä kuntoon. Sanoin, että eipä aukea lukko. Taitaa olla rikki ja on pakko kohta avata se rikkomalla. Pappa päivitteli, katseli hetken ja jatkoi matkaansa. Seisoin hetken ja mietin, olisiko vielä jotain kikka kakkosta lukko-ongelman ratkaisemiseksi. Hätkähdin kun viereen pölähti tumma miekkonen joka alkoi rallienglanniksi kysellä, mikä on hätänä ja tarvitsisinko apua. "Lock is broken" tokaisin jotain sanoakseni. Miekkonen hiplasi lukkoa ja yritti vääntää avainta. Teki samat epäonnistuneet peliliikkeet kuin minäkin. Seuraavaksi hän teki kädellään sahaavaa liikettä. "Cut. You cut, yes ". Jees jees vastasin. Tuntui hieman epämukavalta, kun uppo-outo tyyppi tunkee reviirille, vaikka hän tietysti hyvää tarkoittikin. Oli vielä huolissaan, että onko minulla työkaluja ja kehotti tulemaan hakemaan hänen luotaan, jos jotain tarvitsen.
Miekkosen kadottua nurkan taakse otin takakontista sen järeämmän vasaran ja valmistauduin moukaroimaan. Oli vähän epäröivä olo, sillä joskus teininä jouduin särkemään pyöräni lukon kun avain tipahti viemäriin. Silloin se oli työn ja tuskan takana ja tuskin lukot ainakaan huonommiksi ovat tulleet. Hämmästys olikin suuri, kun lukko aukesi kolmella maltillisella lyönnillä! Lienee ollut epäkuntoinen muutenkin.
Mitä tästä opimme? Tuskin mitään mullistavaa, mutta oli jännä juttu huomata, että kun rupeaa parkkiksella pajoittamaan jotakin, olan yli saattaa tulla kuikuilemaan ihan eri kulttuurin ja kielialueen edustaja kuin sen oman. Uteliaisuus ja avuliaisuus on yleismaailmallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti