Kerran vuosia sitten, taisi olla 2000-luvun alkua, eräs kollega kiersi harjoittelemaan tulevien nuorukaisten kanssa korjaamolla. Esitteli paikkoja, kertoi työturvallisuudesta jne. Pysähtyivät sitten seuraamaan meidän telakallamme menossa olevaa vianetsintää. Kone oli tunkattu ja valmisteltiin telineajoja. "Pojat tässä on laittamassa hydrauliletkuja kiinni koneeseen", kertoili kaveri. Jostain syystä tokaisin vähän tarpeettoman kärkevästi, että "Eiköhän tässä ole ne poikavuodet jo takanapäin!" Kaveri selvästi vähän hämmentyi ja vastasi sitten, että "No sanon sua sitten tästä eteenpäin papaksi!"
Tästä on aikaa varmaan melko tasan 20 vuotta. Nyt olen parin kuukauden ajan ollut ihan virallisesti pappa. Aika hämmentävä tunne. Hämmentävä, mutta hyvä. Tytär sai pienen pojan, joka sai viikonloppuna nimen.
Kun pikkuinen oli saapunut maailmaan, hymyilin ensin vaimokullan innolle tutkia vauvanvaatehyllyjä kaupoissa. Pitihän lapsenlapselle jotain viedä. Hymyilin ensin juu, kunnes hoksasin katselevani vauvoille tarkoitettuja leluja ja paheksuvani lentokoneiden puutetta valikoimassa. ..
Taas ollaan siis uuden edessä. Miten olla isovanhempi? Ehkäpä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti