Kuten jo aikaisemmin on tullut mainituksi, mekaanikko ei muutu virka-ajan päättyessä tavalliseksi mattimeikäläiseksi, vaan tietynlainen asenne teknisiin vempaimiin ja niiden toimintaan (tai toimimattomuuteen) kulkee aina mukana. Onko se sitten siunaus vai kirous, onkin jo ihan toinen juttu.
Kun lapset olivat tietyssä iässä, oli ihan ehdottomasti isossa marketissa aina saatava sellainen autonnäköinen ostoskärry. Siellä oli sitten tenavien mukavampi olla ja kestää ostosmatkailun tylsyys. Toisinaan nuo kärryt olivat ns. kiven alla, sillä niitä ei ollut yleensä montaa ja halukkaita käyttäjiä taas oli. Siis monta.
Kerran eräs ostosmatka oli alusta asti vaikea. Ensin ei meinannut millään saada sitä lasten suosikkikärryä. Ostoslista oli jäänyt kotiin ja puolet ostoksista unohtui. Oli turkasen kuuma ja kassoilla hirmuisen pitkät jonot. Tenavat nahistelivat koko ajan. Pinna kiristyi.
Pitkän kassajonotuksen jälkeen vaimo lähti lasten ja ostosten kanssa autolle ja minä palauttamaan autokärryä marketin toiseen päähän. Nykymarketit sen kuin kasvavat, eikä kärrykatokseen ollut ollenkaan lyhyt matka kassoilta. Ellei kärryssä olisi ollut 2-eurosta panttina, olisin empimättä jättänyt sen johonkin sopivaan paikkaan. Ja mitäpä huomasin kärrypaikalla? Autokärryjen säilytyspaikka oli siirretty aivan toiseen päähän markettia! Tavallisten kärryjen lukon vastakappale oli tyystin erilainen, joten autokärryä ei voinut jättää tavallisten kärryjen jatkeeksi. Joten ei kun kävelemään. Eikä tietenkään sillä kertaa kukaan tullut kyselemään, olisivatko kärryt vapaana.
Viimein saavuin oikeaan paikkaan ja työnsin lukon vastakappaleen paikalleen. Ja mitä tapahtui? Ei mitään. Lukko oli jumissa. Yritin kiskoa olemattomilla kynsilläni kolikkoa kolostaan, turhaan. Kun ne olemattomatkin kynnet olivat taittuneet pari kertaa, meni niin sanotusti käpy kondensaattoriin. Hihat paloi ja käämit kärähti.
Itsekseni kohtuullisen kuuluvasti kiroillen otin monitoimityökalun taskusta, heilautin pihdit esiin terävällä ranneliikkeellä ja riuhdoin kolikon lukostaan niin, että koko kärry heilui ja rämisi. Siinä sitten seisoin, hullun kiilto silmissä, naama hikisenä ja kolikko pihdeissä.
Aivan takanani seisseen lapsiperheen ilmeet kattoivat koko tunneskaalan,
syvästä pahennuksesta puhtaaseen pelkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti