Vaikka useamman kuin yhden huoltopaikan seinällä komeileekin taulu, jossa mainitaan,
että "Ihmeitä teemme hetkessä, mahdottomat asiat vievät vähän kauemmin aikaa",
tulee toisinaan eteen erittäin haastavia tapauksia. (Huomaa, etten sano mahdottomia)
Helpoimpia tapauksia ovat tietysti ne, joissa on selkeä vika, jonka korjaamiseen on olemassa selkeät toimenpiteet.
Mutta ne haastavat tapaukset... Joskus pajalle tulleessa koneessa on vikarin mukaan vika, joka ei ilmene aina, ja kun ilmenee, niin joka kerta hieman eri tavalla. Siinä ei sitten voi koskaan olla aivan varma, että onko korjaustoimenpide ollut sataprosenttisen oikea ja tehokas, vai jäikö vika juuri silloin esiintymättä. Säädetään sieltä, vaihdetaan tuo osa ja testataan. Toimii, hienoa. Ja sitten sama kone tulee seuraavana päivänä takaisin korjaamolle, saman vian takia. Ja sama aavejahti jatkuu taas. Korjataan oireita eikä varsinaista syytä. Kierre voi jatkua jonkin aikaa, ennen kuin osutaan napakymppiin. Kyse ei ole ammattitaidon puutteesta, vaan monimutkaisten järjestelmien herkkyydestä.
Kerran metsästettiin erään koneyksilön radiovikaa. Ensin vaihdettiin rutiininomaisesti vikaherkimmät laitteet. Vika vaikutti ensin korjaantuneen, mutta onneksi ennen koneen luovutusta huomattiin, ettei niin ollutkaan. Tutkimista jatkettiin ja jonkin ajan päästä oli vaihdettu lähestulkoon kaikki radiojärjestelmän osat. Alettiin mennä yhä syvemmälle. Luettiin kaavioita ja pähkäiltiin. Tarkastettiin mittaamalla koneen johdotuksen kuntoa. Yritettiin keksiä, voiko jonkin muun järjestelmän vika heijastua radioihin. Homma meni harvinaisen teoreettiseksi ja tieteelliseksi. Meinasi jo usko loppua.
Kuinka ollakaan, joukko-osaston sotilaspastori oli käymässä korjaamolla.
Ehdotin leikilläni telakkapomolle, että pitäisiköhän pyytää pastori siunaamaan kone.
"Mikäs siinä, siitä voisi olla apuakin", vastasi pomo vakavalla naamalla. Sitten hän jatkoi virnistäen:
"Mutta SINÄ saat sitten kyllä kirjoittaa korjausselostuksen ja kuitata sen!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti