Tarkastustöitä

Mekaanikon työt ovat useimmiten suoraan lentoturvallisuuteen vaikuttavia, joten tarkkana pitää olla.
Useimmiten tehdyt korjaukset ja huollot tarkastetaan eli joku muu kuin työn tehnyt katsoo, että kaikki on kunnossa. Toisen silmä kun saattaa hoksata jotain, mitä oma silmä ei. Rutiiniluontoiset työt mekaanikot voivat tarkastaa ristiin, vaativammat käy syynäämässä laivueen konetarkastaja tai korjaamolla asiantuntija.

Kutsuttiinpa kerran eräs kollega terveysasemalle vuosittaiseen lääkärintarkastukseen, kuten kaikki muutkin vuorollaan.
No, eipä siinä mitään. Kaveri saapasteli varuskunnan terveysasemalle. Marssi pilke silmäkulmassaan vastaanottotiskille ja tokaisi hoitajalle, että "No niin, missäs se tohtori on? Kun tuli käsky, että pitää tulla tarkastamaan lääkäri."

Täsmällisyyttä

Täsmällisyys on hyve. On mukavaa tietää, että asiat tapahtuvat ajallaan ja muutenkin niin kuin on sovittu.
Näin on asian laita lentotekniikan maailmassakin. Kun koneet ovat ajallaan valmiina ja muukin toiminta pysyy ennalta määritellyssä aikataulussa, niin kaikki toimii. Homma toimii ja peitto heiluu, kuten sanonta kuuluu. Jos jossain kohti koneistoa tapahtuu viivästystä, se etenee ja kertautuu läpi koko systeemin, aiheuttaen kiirettä, kiroilua ja hammasten kiristelyä. Toisaalta hyvin toimiva systeemi pystyy sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.

No, nyt mennään jo rytisten sivuun asiasta. Itse asiassa piti kertoa esimerkki täsmällisyyden hyveestä, tai tässä tapauksessa sen puutteesta.

Eräällä kurssilla eräs opettaja lipesi aina ja koko ajan aikataulusta. Hän oli ja on erittäin pätevä opettaja, mutta kun oppituntiin ei kerta kaikkiaan mahdu määräänsä enemmän asiaa. Hän kyllä yritti kovasti. Seurauksena oli tuntien venyminen, joka taas aiheutti oppilaissa pinnan kiristymistä.
Joku taisi sitten viimein huomauttaa asiasta, koskapa erään tiiviin päivän alussa lehtorimme kirjasi tussilla whiteboardille siististi alekkain jokaisen oppitunnin alkamis- ja loppumisajat. Minuuttiaikataulun mukaisesti sitten lähdettiin liikkeelle. Jo ensimmäinen tunti venähti ja opettaja joutui rukkaamaan vastaavasti muiden tuntien alku- ja loppuaikoja.
Sama toistui toisenkin tunnin päätteeksi ja tauolla singahteli pakkasilmaan jo melko sapekkaita kommentteja.

Lähdin kipakasta pakkasesta ensimmäisenä takaisin sisälle ja kuinka ollakaan, pikkuinen jekkupiru tuikkasi hangollaan meikäläistä. Hipsin luokkaan ja piirsin whiteboardille opettajan jälleen rukkaamien kellonaikojen viereen kellotaulut viisareineen. Jospa vaikka analoginen ajanesitys olisi tehokkaampi.

Puuhasteluni keskeytyi selän takaa kuuluvaan kuivakkaan kommenttiin
"Hahhaa. Hyvin hauskaa."

Opettajahan se oli mokoma istunut luokan perällä odottamassa opetuslapsiaan tauolta.
Jäin niin sanotusti rysän päältä kiinni. Asiasta ei kuitenkaan sen enempää puhuttu.

Jos  nyt jotain opetusta hakee, niin opettaja pysyköön aikataulussa ja jekkuilija varmistakoon selustansa.

Hyviä hommia ja paskanakkeja

Mekaanikon työ pitää yksinkertaisesta nimikkeestä huolimatta sisällään arvaamattoman laajan kirjon erilaisia töitä ja tehtäviä. Jotkut tietysti ovat mieluisampia kuin toiset.

B- ja A-tarkastukset. Mekaanikon jokapäiväistä näkkileipää. Ei mitään loistokasta glamouria, mutta johdonmukaista toimintaa, joka on ehdottoman tarpeellista ja jonka tuloksen näkee heti.
Hyvä homma.

Huollot. Isommassa huollossa pääsee todella tutustumaan koneeseen ja sen järjestelmiin perusteellisesti. Vastaan tulee mielenkiintoisia laitevaihtoja ja korjaustehtäviä.
Ehdottomasti hyvä homma.

Ohjekirjapäivitykset ja paperityöt. Pakkohan ohjeistus on pitää ajan tasalla, mutta kun koko päivän plaraa uusittuja ohjesivuja oikeille paikoilleen kymmeniin punaselkäisiin kansioihin, niin hohhoi. Samaten on joskus vaikea hyväksyä sitä, että vartin vikakorjauksen jälkeen saa liki tunnin seikkailla tietojärjestelmissä, ennen kuin kaikki on hyväksytysti kirjattu, lausuttu ja hyväksytty. Joku tietysti työn siitäkin puolesta tykkää.
Semi-paskanakki.

Moottorin vaihto. "Replace engine" vaikuttaa aika karulta tehtävältä, mutta ei se oikeastaan ole. Suoraviivaista mekaanista työtä.
Hyvä homma.

Koekäyttö. Siinä näkee kättensä työn oikeasti toiminnassa. Pulssi ei voi olla nousematta, kun työntää tikut eteen jp-(jälkipoltto-)koekäytössä.
Hyvä homma.

Ettei liian ruusuiseksi menisi, otetaan loppuun ainakin oma henkilökohtainen inhokkini.

HW:n kompensointi.
Kun koneeseen vaihdetaan tiettyjä laitteita tai pilotti toteaa suunnistuslaitteiden näyttävän väärin, tulee aiheelliseksi tehdä kompensointi. Kone viedään kompensointipaikalle. Sitten sitä pyöritetään ympäri eri ilmansuuntiin ja mittarien näyttämää verrataan todelliseen suuntaan. Tulokset kerätään taulukkoon, josta sitten lasketaan keskimääräiset virheet. Lukemien perusteella käännetään kalibrointiruuveja. Sitten kierretään uudestaan, jotta nähdään, tuottiko säätäminen toivotun tuloksen. Ja joskus sitä säätöä joutuu tekemään pirun monta kierrosta. Ohjaamoissa istuvilla on tylsää ja rungon päällä istuvalla kiikarimiehellä ja konetta ringissä pyörittävillä on kesällä kuuma ja talvella kylmä.
PASKA NAKKI.

Esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia. Virallisen näkemyksen mukaan paskanakit ovat UFOihin, Jeteihin ja Loch Nessin hirviöön verrattavissa olevia väärinkäsityksiä.

Työasioita

Kun kuuntelee uutisia ja niissä armeijalle esitettyjä säästö- ja supistusvaatimuksia, ei voi välttyä ajatukselta, että kuinkahan tässä vielä käy. Kuinka monelle mekaanikolle näytetään ovea, kun oikein aletaan säästöjä runnoa läpi?
Jos lentotuntikiintiöitä kovin rankalla kädellä karsitaan, kuinka käy henkilöstön? No, vaikka lentokalusto laitettaisiin niin sanotusti naftaliiniin, tarvitsee se siltikin huoltamista. Mutta ymmärtävätkö poliitikot sen suurien numeroiden huumassaan?

No, aika näyttää. Suoritusportaassa on turha asiaa liian ankarasti spekuloida, sillä sehän on nyt  "korkeemmis käsis"...

Pari asiaa tuosta työllisyyskysymyksestä tuli mieleen.
Nimittäin esimerkiksi omat vanhempani ovat aikanaan työllistyneet omin avuin, vailla juuri mitään pohjakoulutusta. Isäukko ajoi ensin kuorma-autoja ja myöhemmän työuransa linja-autoja. Äiti puolestaan oli konttoristi, joka oppi työnsä sitä tehdessään eri työnantajien palveluksessa.

Vaan kuinka kävisi nykyaikana? Aukenisiko ummikolle työelämä vai jäisikö jokapäiväinen leipä saamatta?
No, sen verran on joskus (onneksi sentään harvoin) kyrsinyt, että on tullut vilkuiltua työpaikkailmoituksia.
Silmiinpistävää on, että monista työpaikkailmoituksista ei tavallinen talliainen edes ymmärrä, millaista työtä on tarjolla. Mitä hittoa tekee esim. B2B myyjä? Tai ECM Architect? Ja millaista työtä mahtaa tehdä Operations assistant?? Jonkinlainen aavistus on, että ainakin jotkut hommat kuulostavat hienommilta ja monimutkaisemmilta kuin ovatkaan. Tai sitten tosiaan nykyaikana työelämä ihan oikeasti on niin erikoistunutta, että ilman paksua tutkintotodistusnivaskaa on turha edes yrittää hakea töitä.

Hmm... pitäisikö laatia CV englanniksi... vaikuttaisi ainakin hienommalta...