Kun kuuntelee uutisia ja niissä armeijalle esitettyjä säästö- ja supistusvaatimuksia, ei voi välttyä ajatukselta, että kuinkahan tässä vielä käy. Kuinka monelle mekaanikolle näytetään ovea, kun oikein aletaan säästöjä runnoa läpi?
Jos lentotuntikiintiöitä kovin rankalla kädellä karsitaan, kuinka käy henkilöstön? No, vaikka lentokalusto laitettaisiin niin sanotusti naftaliiniin, tarvitsee se siltikin huoltamista. Mutta ymmärtävätkö poliitikot sen suurien numeroiden huumassaan?
No, aika näyttää. Suoritusportaassa on turha asiaa liian ankarasti spekuloida, sillä sehän on nyt "korkeemmis käsis"...
Pari asiaa tuosta työllisyyskysymyksestä tuli mieleen.
Nimittäin esimerkiksi omat vanhempani ovat aikanaan työllistyneet omin avuin, vailla juuri mitään pohjakoulutusta. Isäukko ajoi ensin kuorma-autoja ja myöhemmän työuransa linja-autoja. Äiti puolestaan oli konttoristi, joka oppi työnsä sitä tehdessään eri työnantajien palveluksessa.
Vaan kuinka kävisi nykyaikana? Aukenisiko ummikolle työelämä vai jäisikö jokapäiväinen leipä saamatta?
No, sen verran on joskus (onneksi sentään harvoin) kyrsinyt, että on tullut vilkuiltua työpaikkailmoituksia.
Silmiinpistävää on, että monista työpaikkailmoituksista ei tavallinen talliainen edes ymmärrä, millaista työtä on tarjolla. Mitä hittoa tekee esim. B2B myyjä? Tai ECM Architect? Ja millaista työtä mahtaa tehdä Operations assistant?? Jonkinlainen aavistus on, että ainakin jotkut hommat kuulostavat hienommilta ja monimutkaisemmilta kuin ovatkaan. Tai sitten tosiaan nykyaikana työelämä ihan oikeasti on niin erikoistunutta, että ilman paksua tutkintotodistusnivaskaa on turha edes yrittää hakea töitä.
Hmm... pitäisikö laatia CV englanniksi... vaikuttaisi ainakin hienommalta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti