Oman työuran alussa tiirailtiin koneita ensin paristokäyttöisillä, muistaakseni harmaakuorisilla (muovisilla) käsivalaisimilla. Olivat olevinaan kovin tehokkaita ja hyviä. Silloin tekivät tuloaan ensimmäiset MagLitet. Ne olivat huikea parannus patterituikkuihin. Valoteho oli huomattavasti parempi ja paristojen kanssa temppuilu jäi pois.
MagLitet ovat palvelleet kiitettävästi. Mitä nyt joskus on katkaisimia joutunut renkkaamaan ja polttimoa oikomaan, jotta valokeilan on saanut kelvolliseksi. Mutta pirun kestäviä ovat. En vaihtaisi pois.
Vaan paha aavistus on, että joku meinaa vaihtaa. Ensimmäiset jonninlaiset LED-valaisimet olivat tässä jokin aika sitten ilmestyneet pöydälle. Ensimmäinen ajatus oli, että kepulin tuntuiset olivat. Kovin kevyet ja heppoiset. Ja pienet. Ei pysty sellaisella pikkuisella muovityngällä mittaamaan HN:n päätelineen iskunvaimentimen mittaa, kuten MagLitella. Juu ei. Lienevätkö edes kestäviä.
Jos mekaanikoilta kysytään mielipidettä, uskoisin, että ainakin vanhat jäärät vastustavat moisten teknotuikkujen hankkimista. Sitten vastustavat mielipiteet kirjataan ylös ja LEDilamppuja hankitaan silti. On se ennenkin nähty. 90-luvulla platalle ilmestyi Puch-merkkisiä ns. maastoautoja. Niistä oltiin pyydetty käyttökokemuksia. Miten soveltuvat plattakäyttöön, hinureiksi jne. Kokemuksia kerättiin asiallisesti. Kokeiltiin hinata eri koneita ja autoa testattiin eri olosuhteissa. Kummaa vaan oli, että erikseen kiellettiin maastoauton käyttö tien ulkopuolella. Taisi olla lukuisia muitakin rajoituksia. Mielipide oli yksimielinen : Puch ei soveltunut ollenkaan firman käyttöön. Ja vastine mielipiteisiin ja asiallisesti kirjattuihin käyttökokemuksiin?
"Jaa. Niitä on nyt kuitenkin päätetty hankkia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti