Jokainen firmassa työskentelevä on ajan mittaan osallistunut varmasti useisiin läksiäisiin. Omiinsa ja muiden.
Lähtijä saa aina kuulla viimeistään siinä vaiheessa, miten hyvä työntekijä hän on ollut. Ja tietysti lykätään käteen jonkinlainen muistoesine. Se kertoo omalta osaltaan hyvin selkeästi, ohi kauniiden sanojen, mitä mieltä (jos mitään) läksijästä ollaan / on oltu. Peruskamaa (ja tusinasellaista) ovat jonkinlaiseen puukalikkaan istutetut turbiininsiivenkappaleet tms. Samalla lykätään yleensä toiseen käteen yksikön pienoislippu. Tai kukkapuska. Sitten kahvit naamariin ja pois. Olen itse asiassa kerran kuullut läksiäistilaisuudessa erään päällikön lämpimät ja mieleenpainuvat sanat eläköityville:
"On aina mukava osallistua tällaisiin tilaisuuksiin, kun päästään ihmisistä eroon..." Oli hetken kiusallinen hiljaisuus, kun porukka yritti tutkailla, oliko kyseessä vitsi vai sanoiko päällikkö, mitä ajatteli sen sijaan, että olisi hetken ajatellut, mitä sanoo.
No, asia erikseen ovat läksijäislahjat, joihin on todella paneuduttu. Niistä näkee, että lähtijä on pidetty ja muistoesineen on haluttu myös osoittavan se.
Epätavallisempia näkemiäni muistoesineitä vuosien varrelta ovat mm. pontikkapannu, ohjaussauvasta tehty yhdistetty koriste-esine ja pullonavaaja, tähtäimen lasiin hiekkapuhaltamalla tehty kuva, pitot-putkesta tehty installaatio, yhdistetty radio-kylmälaukku-viihdekeskus, kunnostettu ja nimikoitu polkupyörä maastomaalauksella... (mikään näistä ei sitten ole "oma" läksijäislahjani)
Varsinkin se pontikkapannu oli hienonnäköinen luomus.
Tulevana vuonna läksijäislahjoja saadaan eri joukko-osastoissa sorvata urakalla. Tuskin enää nähdään kovin taidokkaita läksijäislahjoja. Ja kuka antaa lahjat, kun koko joukko-osasto lakkautetaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti