Klassikko

Nyt ei puhuta autoista tai lentokoneista, vaan klassisesta pilapuhelusta.

Siihen aikaan, kun puhelimet olivat mallia pöytä ja johdolla kiinni seinässä, eräs kollega yritti jekuttaa keskusneitiä. Keskusneitihän oli se instanssi, joka yleensä tiesi, kuka missäkin oli ja hankki henkilöt langan päähän. Tai kuulutti henkilöä tarvittaessa koko varuskunnan laajuisesti. Suunnilleen seuraavanlainen keskustelu käytiin puhelimessa eräänä iltapäivänä:
     - Keskus
     - Hanski (nimi muutettu) tässä terve
     - Terve
     - Tiedäkkö kuule mahtaako Anu olla töissä?
     - Anu?
     - Nii. Voisitko kuulutella.
     - Siis Anu?
     - Joo. Sukunimi taisi olla... hetkonen...Saukko
Hetken päästä Hanski (nimi muutettu) joutui laskemaan luurin tappion kärsineenä, ripityksen kuunneltuaan.
Sinä päivänä ei kuulutettu AnuSaukkoa.

Samaisen miekkosen kerrotaan joskus leikkineen pöydän ääressä Stentolla. Alan miehet tietävät, mutta muille mainittakoon lyhyesti, että Stento eli Stentofon on kaiutinpuhelin, joka ennen toimi pääasiallisena viestintävälineenä eri toimistojen välillä. Siitä sai (saa edelleen) kuulumaan tornin radioliikenteen ja normaalin radion. Sillä voi kuuluttaa ja voi sillä soittaa kauemmaskin, kuten henkilömme sai huomata. Summittaisen näppäilyn tuloksena yhteys jonnekin aukesi ja jämerä miesääni vastasi: "Hägglund". Silloisen PV:n komentajan vastaaminen veti miehen hetkeksi jäihin, mutta vain hetkeksi.
"Tiedättekö, kuka minä olen?" oli Hanski (nimi muutettu) kysynyt, ainakin tarinan mukaan.
"En", oli komentaja vastannut, kaiketi hieman hämmästyneenä.
"Hyvä", oli sankarimme vastannut ja näpäyttänyt yhteyden saman tien poikki.

Eipä ole enää samanlaisia kaikentietäviä keskushenkilöitä. Ja noin about kaikilla on firman kännykkä. On kuulemma säästetty huimasti, kun on siirrytty lankapuhelimista kännykkäaikaan. Uskokoon ken tahtoo.
Minä en.