Otsikko ei nyt vihjaa, että tämänhetkinen ammatti olisi sopimaton. Viittaan tässä nyt mahdolliseen sotilasuran jälkeiseen työelämään. Kun eläköitymisikä (ainakin vielä) on firman henkilöstöllä kohtuullisen alhainen, on täysin mahdollista harjoittaa vielä toistakin ammattia hyvän mittainen jakso. Ja useat niin ovat tehneetkin. On kuulemma tylsää olla eläkkeellä ja olla vaan. Monet ovat toimineet aktiiviuran jälkeen opettajina erilaisissa teknisen alan kouluissa. Jotkut ovat perustaneet omia yrityksiä tai siirtyneet siviili-ilmailun firmoihin. Eräs entinen työtuttu rekrytoitiin tuulivoimayhtiöön. No, ropelleistahan siinäkin on kyse, vähän isommassa mittakaavassa tosin.
Jokin aika sitten itselle kirkastui hyvin voimakkaasti, mitä itse EN tekisi tulevaisuudessa missään tapauksessa. En voisi. en ainakaan olisi hyvä siinä ammatissa. Itse asiassa olisin surkea, nimittäin automyyjä.
Jaa miksi? No siksi, että kun tässä nykyisessä työnkuvassa ehdoton tarkkuus ja rehellisyys on tärkein edellytys. Kun pilotille luovutetaan kone, tehdään tarkka selvitys sen kunnosta. Käydään läpi aseistus, tankkaus, mahdolliset koneen käyttöön vaikuttavat rajoitukset, huomautukset ja vikailmoitukset. Automyyjä...no, hän ehkä toimii vähän isompien toleranssien puitteissa. Aivan kaikkea pientä ei ehkä muista / viitsi / nähdä tarpeelliseksi mainita.
Kerran tuli ajankohtaiseksi luopua silloisesta autosta. Loppujen lopuksi ostaja oli eräs autoliike, minne sovittuna aikana vein auton. Luonnollisesti liikkeen omistaja halusi koeajaa kaupan kohteen. Istuin kakkospilotin paikalla ja puhuin suu vaahdossa. Mitä oli vaihdettu ja korjattu. Mitä oli katsastusmies sanonut ja mitä ehkä pitäisi korjata ja koska tulevaisuudessa. Koeajon päätyttyä esittelin muovikansiossa siistissä aikajärjestyksessä olevia korjauskustannuksista saatuja kuitteja. Viimeisenä korjauksena olin vaihtanut edellisenä iltana ajovalon polttimon. Miekkonen vaikutti lähinnä kiusaantuneelta. Teki nopeasti paperit ja löi setelit kouraan. Koko linja-automatkan kotiin asti mietin vielä, olinko nyt varmasti kertonut ja selostanut kaiken ja pelkäsin, että koska puhelin soi ja ostaja valittaa jostain mainitsematta jääneestä seikasta...
Jos mekaanikko ryhtyisi autokauppiaaksi, hän olisi siinä varmasti surkea, edellä mainitsemistani syistä johtuen. Tai sitten hän saisi kiitosta tinkimättömästä asenteesta ja rehellisyydestä. Kiitosta vai moitteita? Kunniaa vaiko potkut ensimmäisen viikon jälkeen? Kokeilkoot muut, minä kyllä en. Keksin jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti