Testausta

Huoltoihin ja lentokaluston käyttöhuoltoon sisältyy huomattavan paljon erilaisia testejä.
Kun jokin laite tai "purkki" on vaihdettu, pitää järjestelmän toiminta testata. Ja isommissa huolloissa testataan moni järjestelmä vaikkei vikaindikaatioita olisi ollutkaan.

Testiajot voivat olla hyvinkin monimutkaisia, joten niitä ei mitenkään voi vanh.. kokenutkaan mekaanikko muistaa ulkoa eikä se ole tarkoituskaan. Koska testit tehdään joko korjaamolla tai lekohallissa eikä Strömsössä, monesti homma ei mene ns. putkeen. Lopputulos on "Fail" tai jotakin ihan puutamaataheinää. Mitä tekee mekaanikko silloin? Aloittaa testin uudelleen alkutilanteesta mietittyään ensin huolellisesti, mikä on saattanut mennä vikaan. Ovatko kaikki testilaitteiden lähtöasetukset oikein? Ovatko liitännät oikein ja kaikki piuhat liitetty? Onko testaustoimenpide edennyt ohjeen mukaan? Vasta monen tarkistuksen ja uudelleentarkistuksen jälkeen edetään johtopäätökseen, että jotain todella on rikki ja aletaan etsiä vikaa.

Ja miksikö tässä nyt kertoilen testaustoimenpiteisiin liittyvästä sinnikkyyden ja tarkkuuden tärkeydestä? No siksipä siksi, että törmäsin äskettäin aivan helkkarin räikeään esimerkkiin siitä, miten testausta EI pidä tehdä.

Vein vähän ajetun ajopelini katsastukseen. Vähän ajetun siinä mielessä, ettei edellisen katsastuksen jälkeen mittariin ollut kertynyt kuin noin suurinpiirtein tarkasti 1000 kilometriä. Tuolloin viattomaksi todettu ajopeli olikin nyt nuoren lippalakkijannun testaustoimenpiteiden perusteella valmis romuttamoon! Ei helkkari!
Naama punehtuen ja otsasuoni tykyttäen kuuntelin teinimutanttikatsastajan tuomiota. Päästöt olivat "melkein kolminkertaiset" sallittuihin verrattuna. Käsijarrun teho oli olematon ja toinen etulaakeri väljä. (Huomasin jannun kysyvän vanhemmalta katsastusmieheltä neuvoa, että mikäs tässä nyt on väljä kun tuossa on klappiajustjoo...) Moottoristakin kuului jokin sivuääni, joten reppana ei uskaltanut "revittää" enempää.
No, päättelin, ettei primitiivireaktio pojitteluineen sun muine nimittelyineen ainakaan auttaisi asiaa, joten nielin kiukkuni ja hyvä, etten käteeni iskettyä vikalistaakin saman tien. Tyyppi vaikutti ihan selvästi pettyneeltä, kun olin tullut katsastukseen hyvissä ajoin eikä hän päässyt saman tien julistamaan vintage-ajoneuvoani ajokieltoon.

Kurvasin katsastusasemalta saman tien tutulle korjaamolle, missä melko terävin sanavalinnoin kerroin tapahtuneesta. Mekaanikkoveli murahteli ymmärtäväisesti ja pyysi auton avaimia.Oliko auton moottori päästöt testattaessa lämmin? No ei oikeastaan, vastasin. Päätään pyöritellen kollega kaasutteli pienelle lenkille autollani. Sitten hän kurvasi halliin ja testasi päästölukemat, jotka jäivät kirkkaasti suurimpien sallittujen alle. Tuloste testilaitteesta, leimat päälle ja nimi alle ja that's it. Problem solved. Puhisin hetken pirun kiukkuisena. Olisi tehnyt mieli laukata katsastusasemalle ja vaatia sotilasäänellä katsastuskakaralta selvitystä siihen, miten hänen hylkäämänsä auto kymmenen minuuttia myöhemmin voi antaa täysin hyväksyttävissä rajoissa olevat päästöarvot? Jätin menemättä, mutta jupisin itsekseni ja vaimokullalle koko illan. Vielä en ole käynyt hakemassa leimaa, mutta kun menen, niin todella, TODELLA toivon, että sama muksu tulee tekemään uusintatarkastuksen. Saatan sanoa pari huomiota hänen ammattitaidostaan ja testauksen menetelmistä.
Vasta leiman saatuani, tietenkin.

EDIT: En sitten koskaan loppujen lopuksi palannut uusintakatsastamaan hylättyä kaaraani, koska hylkäsin sen itsekin vaihdossa uuteen (käytettyyn) autoon. Ruotsalainen vaihtui saksalaiseen, vähän nuorempaan. Pysy tällä kanavalla, niin saatat kuulla, kuinka seuraavassa katsastuksessa käy. Kuinka sitten käykin, niin ei missään tapauksessa käy samalla katsastusasemalla kuin viimeksi. Phyi!