Aattoilta on pimentynyt ja ensimmäinen kierros kinkkua ja laatikoita alkaa olla asettunut mahan pohjalle.
Lapset puuhailevat lahjojensa parissa olohuonessa. Telkkarissa Samu Sirkka esittää joulutervehdystään, joka taitaa olla tuttu jo omastakin lapsuudesta.
Hymyilyttää, kun muistelee omaa kärsimättömyyttään pikkutenavana. Aika tuntui hidastuvan ja venyvän joulusaunan ja aterian jälkeen. Pukki ei millään älynnyt kiiruhtaa. Tai joinakin Jouluina joutui odottamaan hermoja raastavan kauan ennen kuin sai singahtaa etsimään, minne Pukki apulaisineen sillä kertaa oli piilottanut lahjat. Nyt samaa kärsimättömyyttä osoittaa oma jälkikasvu - ja itse samaa virnistelevää kiusoittelua kuin omat vanhemmat ennen. Mutta oli se suurta juhlaa kun lopulta sai paketit ja niistä paljastui legoja tai Mecano-pakkaus. Nyt ovat legot ja Mecanot vaihtuneet käsikonsoleihin ja peleihin. Mutta jotain on ennallaankin, sen kärsimättömyyden lisäksi. Tytär kyllä valmisteli suvereenisti Vitan pelikuntoon, muttei saanut värkkiä millään latautumaan. Sovitteli kärsimättömästi johtoja kerran toisensa jälkeen, tuloksetta. Vaimokultakin jo hermostui, että taasko tuli ostetuksi susikappale. Niitä kun on sattunut kohdalle harmittavan usein. Omat ehdottelut ohjeiden lukemisesta hukkuivat hälyyn. Ja kun niitä ohjeita vihdoin katsottiin, niin kappas - yksi liittimistä oli kytketty väärin päin. Niinpä niin. Luetaan ne ohjeet mieluummin heti kuin vasta viimeisenä keinona. Nautitaan yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta.
Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti