Hyvää loppuvuotta vaan teille, satunnaiset lukijat sekä sille yhdelle vakituiselle.
Jussi lopetti vanhan vuoden sporttisesti, minä taasen perinteisesti en.
Nyt on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Eilinen oli paitsi vanhan vuoden viimeinen, myös kirjaimellisesti viimeinen päivä kolmelle joukko-osastolle, jotka PVUUDistuksen vääjäämätön eteneminen sulki. Monessa mielessä lienee liikkunut haikeita ajatuksia viimeisen lipunlaskun aikana. Tai sitten kipunoivia ja sapekkaita, henkilöistä riippuen. Olivatpa ajatukset sitten mitä lajia tahansa, muutoksille ei voi mitään.
Alkaneen vuoden aikana hivuttaudutaan koko ajan lähemmäksi lopullista PVUUDistuksen päämäärää.
1.1.2015 pitäisi... ei kun ON voimassa uudet organisaatiot jokaisessa (jäljelle jäävässä) joukko-osastossa. Jossakin ollaan jo malttamattomana ottamassa varaslähtöä uuden mallin mukaiseen toimintaan. Seuraava isompi konkreettinen harppaus systeemin muuttumisessa tapahtuu kesän aikana, kun koneita ja henkilökuntaa alkaa siirtyä uusiin sijoituspaikkoihin. Suunnitelmat ovat yksiselitteiset, mutta kuten joka Jumalan kerta, pienemmässäkin mittakaavassa, todellinen elämä ei aina suostu taipumaan suunnitelmien mukaan.
Jutussa on niin sanotusti "pari pientä muuttujaa". Koneiden ja materiaalin siirrot ovat aika helkkarin iso logistinen haaste. Ihmisten ja perheiden siirrot vielä isompi. No, kuluvan vuoden taittuessa lopullee ollaan paljon viisaampia. Tai ainakin nähdään konkreettisesti, kuinka syvälle metsään on rysäytetty.
Eräs satunnainen tuttu toivotti pari päivää sitten "kivutonta loppuvuotta ja parempaa alkavaa vuotta".
Se on mielestäni aika hyvin sanottu, varsinkin kun vanh... kokeneita niveliä pakkaa aina välillä jomottamaan.
Joten ei kun sokat irti ja rohkeasti kohti alkavaa arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti