Joulun alla

Taas on se aika vuodesta. Joulu.
Kypsyvän kinkun tuoksu. Radiosta joulumusiikkia. Olo jokseenkin helpottunut, kun kaikki on kutakuinkin järjestyksessä.

Työmaalla pakit on inventoitu ja valot sammutettu. Tietyt toiminnot pyörivät 24/7, mutta noin yleisesti ottaen ollaan rauhoituttu Joulun viettoon. Ja se rauhoittuminen on ansaittu. Kulunut syksy oli haastava ja keväästä tulee vähintään samanlainen. Mutta sitä odotellessa vietetään rauhallinen Joulu. Ollaan perheen parissa, syödään hyvin ja laiskotellaan huolella.

Toivotan kaikille satunnaisille lukijoille ja sille yhdelle vakituiselle oikein hyvää Joulua.

Nettihitti

Räväkkää Joulunalusaikaa kaikille.
Tuolla otsikolla viittaan Anttilan sadomaso-starter-kittiin, joka on noussut
ilmeisesti (netti)suosioon arvaamattomaan.

No, sen verran asia omassakin mielessä muhi, että eräässä harjoituksessa piti ottaa allaoleva kuva.
Olisiko kyseessä firman versio kyseisestä setistä?

Hieman tuhmaa ehkä, en tiedä...

Suut puhtaaksi!

Juuei, nyt ei puhuta suuhygieniasta, vaan työyhteisössä olemassaolevasta, mutta vaietusta aiheesta.

Työssäjaksamisesta

Hatunnosto ja kumarrus keskusteluketjun aloittajan suuntaan.

Tabletin voimalla

Kokeilevat tässä sitä, mitä yhä useammat tekevätkaiken aikaa eli tuotan sisältöä talvella. Kovin valtaisaa päivitystä tästä ei kyllä tule, sillä vanha... kokeneen mekaanikon sormille tällaiset virtuaaliset hipelöintinäppäimet eivät oikein sovi.Uutisotsikoiden katseluun ja sen sellaiseen tabletti on omiaan mutta vähänkään pidempi kirjallinen aktiviteetti vaatii ehdottomasti kunnollisen läppärin tai mieluummin pöytäkoneen. Itse olen vieläkin kivikautisempi ja olen tuottanut tekstiä vanhalla kirjoituskonetyyppisellä tekstinkäsittelylaitteella, joka tallentaa materiaalin nuorille. Ja loppujen oli ja on huikean 1.4 MB kapasiteetin omaava tallennusväline, joita ei enää nykyisin käytetä tietokoneissa.

Tabletit rynnistivät koteihin ja joulun suosikkilahjaksi parisen vuotta sitten. Käyttöehtoihin värkki ei ole onneksi ilmaantunut. Jollain kurssilla eräs omenatuotteisiin hurahtanut kollega yritti kovasti ehdotella opettajalle, että mekaanikoilla voisi olla omat tabletit joilla pystyisi hoitamaan kaiken työtehtävien kehittämisestä kaavioiden ja ohjeiden pelaamiseen. Opettajakyllä pohti asiaa, mutta epäili asian kaatuvan alkuunsa mm. päivitys- ja tietoturva-asioiden vuoksi.

Tabletteja voimalla pyörii nykyään moni muukin asia. Nimittäin työvoima. Eräs kollega kävi aivan aiheesta lääkärissä kipujensa vuoksi. Ohjusten nostelu kun ei puolikuntoisena onnistu. Mutta eipä herunut lääkäriltä myötätuntoa eikä varsinkaan lepoa. Särkylääkereseptin antoi ja intti, että esimieheltä olisi kysyttäväjotain toisella kädellä hoidettavia vaihtoehtoisia tehtäviä. Seuraavana päivänä oikea lääkäri määräsi miehen käteen tukisiteen ja koko käden lepoon.

Ei voi muuta sanoa kuin että Perkele! Tämän halvatun  lätyn automaattinen korjaussysteemi on muuttanut itsekseen useita sanoja tästä vuodatuksesta. Yrittäkää arvailla mikä oli se oikeasti tarkoitettu sanoma. Ja seuraavan tekstin kirjoitan tasavarmastioikealla koneella!!

Sankariainesta

"Keitä ne on ne sankarit" laulaa J.Karjalainen.
No useimmitenhan tässä firmassa sankareiksi mielletään lentäjät. Teräshermoiset pilotit teknisissä sotakoneissaan kiitämässä taivaalla, turvaamassa maamme ilmatilaa luvattomilta tunkeilijoilta.

Paitsi että pilotit joutuvat seisoskelemaan toimettomina ja turhautuneina sotakoneidensa vieressä, jos niitä ei ole asianmukaisesti huollettu, korjattu, tarkastettu ja aseistettu. Ja ketkäs sen tekevät? No mekaanikot.
Eli mekaanikothan tässä niitä sankareita ovat!

Paitsi että sekä pilotti että mekaanikko saavat seisoskella turhautuneina koneen vieressä jos siihen ei saada polttoainetta. Nykyaikaisen tankkiauton liikkeelle saaminen ja sen pumppulaitteiston käyttäminen ei taatusti onnistu kokeiluperiaatteella. Eli olisivatko tankkarit loppujen lopuksi niitä sankareita?

Paitsi että eihän kone, vaikka se olisi kuinka valmis ja tankattu ja vaikka käynnissäkin, voi lähteä platalta minnekään ilman asianmukaista lennonjohto- ja taistelunjohtosysteemiä. Eli olisivatko niitä oikeita sankareita...

Tätä ketjua voisi jatkaa loputtomiin. Aina päädyttäisiin kuitenkin toteamaan, että mikään ei loppujen lopuksi onnistu eikä toimi ilman muiden työpanosta ja osaamista. Taitaa olla tosiaan niin kuin J. Karjalaisen laulussa, että me ollaan kaikki niitä sankareita, kun oikein loppuun asti mietitään.

Sankareista puheen ollen, niistähän puhuttiin oikein virallisissa yhteyksissä tässä äskettäin. Ei puhuttu Supermanista eikä Spidermanista. (Eikä edes siitä savolaisesta supersankarista Vituiksmänistä)
Ei kun puhuttiin eläkeasioista. Eläkeikähän nousee ja nousee vielä kohta varmaan toistamiseenkin. Poikkeuksena yli neljänkymmenen vuoden työuraan olisi ns. "(työn)sankarieläke" jolle olisi tapauskohtaisesti mahdollisuus päästä "jo" 38 työvuoden jälkeen. Googlettakaa "sankarieläke" niin löydätte faktaa jos jonkinmoista.

Asiasta toki keskusteltiin kahvipöydässä. Yleinen mielipide oli, että Sankarieläke kuulostaa paljon hohdokkaammalta kuin sotilaseläke.

Ja kun sankareista puhutaan, niin en voi olla laittamatta tähän loppuun kuvaa hihamerkistä, jonka eräs työtuttu bongasi toisella työtutulla.

Suut makeaksi!

Koskapa viime aikoina ilmassa on ollut päivystyskoneiden ja vieraan vallan härveleiden lisäksi pääasiassa vakavia puheenaiheita, niin ajattelin aloittaa kesän ja pitkähköksi venähtäneen tauon jälkeen alkukevennyksellä.

Ennen muinoin, paksusta raudasta tehtyjen koneiden aikaan, varaosien sujuvasta liikkumisesta hyllystä tarvitsijoille vastasi hopeahapsinen, perusäreä papparainen. Ei mitenkään huonolla tavalla äreä, kunhan oli melko tarkka tilauksien asiallisesta ja tarkasta tekemisestä. Yleensä homma toimikin sutjakasti ja halutut tarvikkeet nakattiin murahduksen kera kumimattopäällysteiselle tiskille hakijan eteen. Kerran sitten alkoi jonkun päässä raksuttaa sen kumimaton ja erään tuolloin yleisen namin melko yhtenevä ulkonäkö.

Kuvan lakumatto ei liity tapaukseen

Ja niinhän siinä kävi, että jonkin ajan päästä varaosamestarille tarjottiin "juuri avatusta" lakumatosta puolikasta, joka sitten paljastuikin joksikin aivan muuksi. Yllättävän ruokottomasti niinkin varttunut mies kiroili...
Yllättävää sen sijaan EI ollut se, että pitkän aikaa tiettyjen henkilöiden tekemistä varaosatilauksista löytyi aina jokin virhe, jonka seurauksena tilaus piti tehdä ainakin kertaalleen uusiksi.

Lomasaldo

Tervehdys lomatantereilta!

Lomailtu on, vaihtelevissa olosuhteissa, mutta mitäpä siitä. Loma on loma, vaikka vettä sataisi.
Ja miten sitten on lomailtu?  Vaihtelevasti myöskin. On laiskoteltu, lueskeltu, kierrelty kirpputoreilla, maleksittu tavallisilla toreilla, käyty kyläilemässä, nukahdettu kesken vanhan Suomi-filmin, herätelty vanha mopo henkiin ja ajettukin sillä, kastuttu sateessa, maalattu taloa, pesty mattoja... herrajee, kylläpä sitä onkin ehditty! Ja vielä on kesää ja lomaa jäljellä! Yksi erityinen ilon aihe on ainakin jonkin verran elpynyt lapsuuden / nuoruuden kalastusharrastus. Mainiota puuhaa. Saa liikkua luonnossa ja hyvässä lykyssä saa hyvän mielen lisäksi vielä ruokakalatkin.

Lomilla

Moni on jo Juhannuksena aloittanut lomailun ja useimmat viimeistään tällä viikolla.
Lehdistä on saanut lukea ihmisten voivottelua viileästä, jopa koleasta säästä. Alennusmyyntien hittituotteita ovat toppatakit ja suurin piirtein kaikki äkkilähdöt etelään on myyty ihmisten himoitessa helteeseen. Ei hyvää päivää, olemmeko todella oppineet liian hyvälle? Pitääkö lomalla olla aina helle ja kaiken muutenkin äärimmäisen hyvää ja onnistunutta? Omasta mielestä ei, mutta monien mielestä ilmeisesti pitäisi. Loma on loma, vaikka sitten vettä ropisisikin, kuten tällä hetkellä hiljakseen. Mutta mitäpä sitten? Ei tarvinnut lähteä tarkan minuuttiaikataulun mukaan aamuliikenteeseen. Voin rauhassa lukea lehden ja siemailla vaimokullan kanssa kiireettä toisenkin kupin kahvia. Lapset saavat nukkua niin kauan kuin haluavat. Mukavaa.

Hyvää lomaa itse kullekin!

Ajojahti

Tuo otsikon sana tulee väistämättä mieleen, kun parin viime viikon ajalta muistelee lehtiotsikoita.
Ensin raportoitiin ilmatilaloukkauksista. Sitten alettiin ihmetellä epäsuhtaa ilmatilaloukkausten ja kuullun yliäänipamauksen välillä. Ja siitä se helvetti pääsikin irti. Otsikoissa reviteltiin täysin asiattomasti Hornetien olleen ilmassa vasta tunteja liian myöhään. Alettiin vaatia päitä vadille ja epäillä ilmavoimien valmiutta huolehtia yhtään mistään. Vertailtiin tilannetta Ruotsin ilmavalvonnan taannoiseen täydelliseen nukahtamiseen. Yksi toisensa jälkeen torkkupeittojensa alta kömpineet kansanedustajat sun muut "asiantuntijat" vaativat totuutta esille vaikka mistä. Voi HERRA JUMALA SENTÄÄN!
Totuus paljastui lopulta. Pääministeri oli saanut kyllä tapahtuneesta tiedon, mutta ymmärtänyt "tunnistamisen" vähän väärin ja puhunutkin vähän päin pieliä. Sattuuhan sitä, että joskus sammakko loikkaa tahattomasti suusta.
Mutta kun mikään ei tunnu riittävän. Palaverit, kriisikokoukset ja selvitykset seuraavat toisiaan ja aina vaan korkea-arvoisemmat virkamiehet joutuvat selvittämään vuorollaan tapahtunutta.
Olisi luullut, että kohu olisi jo laantunut, mutta kun ei. Viimeisimmät otsikot kirkuivat ilmavoimien toimistoupseereille säästöistä huolimatta jaettavista "JÄTTIBONUKSISTA".
Huokaus. Täyttä soopaa, mutta otsikoillahan niitä lehtiä myydään. Kyseessä olevat "jättibonukset" ovat lentäjien normaaleja lentolisiä, ei mitään sen dramaattisempaa. Ja sopivasti jätetään kohu-uutisoinnista pois se fakta, että ilman lentolisiä kuskien palkka olisi vastuuseen ja koulutukseen nähden todella huono. Siinä kävisi äkkiä niin, että jos lentolisät otettaisiin pois, lähtisivät pilotit ääntä nopeammin parempipalkkaisiin töihin. Saisivat siinä "asiantuntijat" sitten ihan keskenään ihmetellä, että kuka menee ritsansa kanssa rajalle vuorollaan vahtiin. Hemmetin pellet.
Mihin tämä päättyy? Ja miten? Tietyillä toimittajilla on selvästi koulukiusaajatausta. Kun jokin syy kiusaamiseen löytyy, siihen ryhdytään hyeenan lailla ja sitä jatketaan oman suosion lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi. Hohhoi. Todellista huippujournalismia.
Onneksi sanomalehden tilausjakso loppui juuri. Ei liene yllätys, että en uusi sitä.

EDIT: Tärkeä lisäys: Tämä kirjoitus edustaa ihan omia yksityisiä mielipiteitäni, EI yhtiön virallista kantaa.

Ruuvit löysällä

Auto alkoi vuotaa öljyä.
Ensin sitä ei huomannut kuin sadesäällä hiljakseen leviävinä sateenkaariläiskinä märällä asfaltilla. Vuoto paheni ja lopulta eivät enää menneet läpi vitsailut siitä, miten saksalaiset autot eivät oikeasti vuoda, vaan ne ainoastaan merkkaavat reviirinsä. Oli aika kaivaa työkalupakki esiin takakontista ja tutkia asiaa. Ja löytyihän sieltä se vuodon syy. Syystä tahi toisesta yksi öljypohjan kiinnityspulteista oli löystynyt ja öljyä pääsi hissukseen pakenemaan tielle ja parkkipaikalle. Asian tutkimisen lykkääminen olisi antanut asian pahentua edelleen. Nyt selvittiin lyhyellä puuhastelulla.

Ennen muinoin ruuvien löystymisellä viitattiin päänupin ongelmiin. Jollakulla oli ruuvit löysällä. Tai vielä raaempi ilmaisu oli "hullu".

Nykyaikana psyyken ongelmat ovat jokseenkin yleisiä. Firma ei ole siinä suhteessa poikkeus. Paineet ovat kovat. Pitää suoriutua oletusarvoisesti kiitettävästi vaikka minkälaisista projekteista. Hyvin tehdystä työstä kiitetään monesti lisätöillä. Ei haluta kieltäytyä yllättävistä ylitöistä ym. Sitä ei kestä loputtomiin, vaikka kuinka haluaisi. Raja tulee väistämättä vastaan. Joillakin ennemmin, lopuilla myöhemmin. Kaikkein kurjinta asiassa on se, että vaikka ihminen huomaisi, että jokin on vialla, kynnys avun hakemiseen on hirveän korkea. Painetaan loppuun asti hampaat irvessä. Sotilas ei valita eikä sairastele. Kunnes tulee jossain muodossa se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän. Ja vieläkään ei moni hyväksy tilannetta, vaan häpeää katkerasti olotilaansa. Vuosien mittaan olen nähnyt useammankin sellaisen tapauksen.

Onneksi tilanne on nykyaikana parantunut. Johtoporras huolehtii työmäärän mahdollisimman tasaisesta jakamisesta ja erilaisia virkistystilaisuuksia järjestetään mahdollisuuksien mukaan. Enää ei leimata ihmistä yksioikoisesti "hulluksi", vaan tunnustetaan, että voimavarat - myös henkiset - ovat rajalliset.
Ihmismieli on konetta äärettömästi monimutkaisempi, mutta ainakin yksi yhtäläisyyskin löytyy: Jos jotain huomataan olevan vialla, pitää ryhtyä ajoissa korjaaviin toimenpiteisiin. Silloin selvitään todennäköisesti suhteellisen vähällä. Muuten voikin sitten olla edessä pitkäaikainen ja kallis remontti.

Älä tule paha kakku

Siitä on jo aikaa, kun jälkikasvu taputteli hiekkalaatikolla muoviämpärin pohjaa ja toivoi hyvää kakkua tulevaksi sen pahan sijasta.
Mielikuva tuli kuitenkin yllättävän vahvasti mieleen, kun kerran aamuhämärissä, makeasti haukotellen oltiin menossa päivystyskonetta valmistelemaan.
"Älä tule paha kone, tule hyvä kone" mutisi kollega napsauttaessaan valot päälle halliin. Nauratti, mutta vahvastihan siinä oli samaa tatsia kun muksuilla pienenä siellä hiekkalaatikolla. Toivotaan, että kaikki olisi hyvässä kunnossa ja kondiksessa, mutta ihmisten tekemien värkkien kanssa tässä ollaan tekemisissä, joten kaikki on mahdollista. Kun kone jonkin aikaa seisoo lentämättä, alkaa sinne tänne ilmaantua pieniä vuotoja. Lammikko siellä, vana täällä. Painemittari toleranssin alarajalla. Se on sitten mekaanikon tehtävä tehdä ratkaisut tilanteen mukaan. Onko jotain, mikä pitää tutkia heti? Mikä voidaan lykätä tuonnemmas lentoturvallisuuden vaarantumatta? Ja kaikki pitää tehdä niin, ettei päätehtävä eli tietty valmius kärsi tippaakaan.

Sama periaate tai sanonta pätee moneen muuhunkin juttuun... Päällimmäisenä tietysti PVUUDistus.
Montakohan kertaa esikunnan syövereissä on hiki otsalla päätöksiä tehtäessä mutistu
"Älä tule paha kakku..."

Pääsiäisen plattavisa 2.0

Hyvää pääsiäisen jatkoa, plattakansalaiset!
Valitan plattavisa 2.0:n ilmestymisessä tapahtunutta viivettä. Tekniikka kun pakkaa ryttyilemään pahimmalla mahdollisella ajankohdalla, kuten hyvin tiedossa on. Suurin piirtein samoihin aikoihin kun XP:n tuki lakkasi, alkoi vanh... kokenut tietokone temppuilemaan ja heitti henkensä lopullisesti hätäleikkauksesta huolimatta.

Punainen johto... vai oliko se keltainen? AAARGH!



Mutta asiaan. Mihinkään eeppisiin multimediasisältöihin en pystynyt venymään, mutta lähdetäänpä matkalle mekaanikon koruttomaan arkeen. Merkkaa rivisi muistiin ja tarkasta tuloksesi tuonnempaa.

1. Aamulla ennen töiden aloittamista pidetään

• A) Tilannekatsaus
• B) Aamukirkko
• C) Laivuepalaveri
• D) Hartaushetki

2. Kyseisessä tilaisuudessa tehtävät kullekin jakaa

• A) Valvoja
• B) MOC
• C) Kymppi
• D) AIRBOSS

3. Normaali (yleisin) aamutarkastus Hornetille on:

• A) A
• B) B
• C) C
• D) D

4. Koneiden yksittäinen lentosuorite on nimeltään

• A) Aalto
• B) Rundi
• C) Vuoro
• D) Kierros

5. Silloin tällöin tarjolla on tikkarijumppaa. Kyseessä on

• A) Taukojumppaa kahvakuulilla
• B) Kertausharjoitus liikenteenohjauksessa
• C) Ohjusten asennusta tai irrotusta
• D) Kilpailu, jossa kahviyhtiö palkitsee parhaat tikkareilla

6. Joskus joudutaan vian vuoksi tekemään softaus. Tällöin

• A) Pehmustetaan kolinaa aiheuttaneet luukut
• B) Ladataan koneeseen uusia ohjelmistoja
• C) Rangaistaan lentäjää tötöilystä ampumalla häntä Airsoft-aseilla takalistoon.
• D) Vaihdetaan heittoistuimen istuinosa pehmeämpään

7. Asemiehet lataavat koneeseen mm.

• A) Ilmasta-maahan liekinheittimet
• B) Valot
• C) Loistepatterit
• D) Soihdut

8. Platalla tarvitaan

• A) Hinaajia
• B) Ahtaajia
• C) Tilaajia
• D) Lanaajia

9. Hävittäjän suihkuputkeen katsotaan, kun tarkastetaan

• A) Ahdin
• B) Karbiini
• C) Turbiini
• D) Katalysaattori

10. Päivän päätteeksi kirjataan koneen lokikirjaan

• A) Lentotunnit
• B) Lentomatka
• C) Suurin lentonopeus
• D) Reittipisteiden (waypoints) kulutus

Ja näin on päästy tämänkertaisen plattavisan loppuun.
Kelaa sivua eteenpäin ja tarkasta rivisi.







































OIKEAT VASTAUKSET:

1. B Aamukirkko. Nimitykset vaihtelevat, mutta tähän olen törmännyt useassa paikassa
2. C Kymppi. Valvoja hoitaa lentäjien asioita, MOC on toimisto ja AIRBOSS lentotukialuksella
3. B B-tarkastus aloittaa yleensä päivän
4. D Kierros.
5. C Ohjusten irrotusta ja/tai asennusta
6. B Ladataan ohjelmia.
7 D Soihdut. Ilmasta-maahan liekinheittimet olisivat kyllä räyhäkkäät...
8. A Hinaaja. Tarpeellinen henkilö aamulla ja päivän päätteeksi. Lanaajan tilalla oli ensin Manaaja, mutta   sitä  lajia tapahtuu työn ohessa ihan spontaanisti -kele
9. C Turbiini
10. A Lentotunnit. Ja kiitosta tulee jälkeenpäin niin, että korvia kuumottaa, jos lasket väärin.

Tulossa...

Monenlaista asiaa on tulossa. Uutta ja tuttua. Odotettua ja ei-niin-odotettua.

Tuttuihin ja odotettuihin asioihin voidaan lukea kevät. Aurinkoista on ollut viime päivinä, mutta lämpömittari pysyttelee sitkeästi nollan tuntumassa.

Uusi ja joidenkin kannalta ei-niin-odotettu asia on PVUUDistuksen nytkähtäminen seuraavaan vaiheeseen. Siirtymispäivämäärät on lyöty lukkoon ja monella alkaa kesällä totutteleminen uusiin työkuvioihin joko reppurina tai koko perheen voimin.

Ja yksi asia vielä on tulossa... PÄÄSIÄISEN EEPPINEN PLATTAVISA 2.0!!!

Mekaanikot sodassa

Aiheesta saisi mittavan kirjan tai vaikka kirjasarjan, jos lähdettäisiin tonkimaan oikeaa sota-aikaa alkaen vuodesta -39, mutta pysytellään nyt kuitenkin kevyissä tunnelmissa.

Erään SH:n aikana pyöritettiin toimintaa aidosti 24H-periaatteella. Vuorotyönä koneet pidettiin lentämässä vuorokauden ympäri. Kuten arvattavissa oli, aamuyön tunnit houkuttelivat päänuppien kätköistä esiin virka-aikana piilossa pysyviä ideoita ja ajatuksia. Niinpä huomattiin jossain klo 3:n paikkeilla, että kahvipöytäkeskustelussa oltiin löytämässä vastauksia Perimmäisiin kysymyksiin:

• Sinappituubin puristaminen: Päästä järjestelmällisesti, EI keskeltä
• Vessapaperi seinätelineeseen niin, että pää roikkuu ulompana seinästä. EI seinää pitkin!
• Juusto leikkeen päälle vai toisin päin? Juusto päällimmäiseksi!
• Voi / margariini näkkileivän röpelöiselle vai tasaiselle puolelle? Röpelöiselle, tarttuu enemmän rasvaa!

Muitakin ikuisia kysymyksiä tuli siinä ratkaistuksi, mutta  kun ei muistu kaikki mieleen. Harmittaa. Kuten silloin kun erään kerran keksin yöllä unessa elämän tarkoituksen, mutten muistanut sitä enää aamulla.

Nykyään on sotaharjoitukset viety paljon realistisempaan suuntaan kuin takavuosina. Ja kun sotaa harjoitellaan, niin harjoitellaan sitten kunnolla, kaikkia osa-alueita. Nykyaikana informaatio, disinformaatio ja propaganda ovat merkittäviä tekijöitä sodissa ja konflikteissa, joten pitihän sitäkin kokeilla. Lähisodankäynnissä, kun vihollinen jöröttää saman platan toisessa päässä, propagandan levittäminen hoituu kätevästi vaikkapa kuulutuslaitteistolla:
     (pingpong) Siniset sotilaat! Tulkaa hakemaan joulutorttuja!
Vastaus tuli pienellä viiveellä, klassisesti Tuntemattoman sotilaan tyyliin:
     (pingpong) Tuu hakeen torttus päälle hilloa!

On se nykyaikana helpottavaa tietää, ettei meillä henkinen kantti ihan pienellä painostuksella murru...

Henkilöstöasiaa

Eräänä päivänä pari kollegaa nojaili harvinaisena joutohetkenä joulukuuseen (=ohjustelineeseen) uppoutuneena keskustelemaan tehtävien hakemisesta ja mikä ominaisuus lienee hakutilanteessa se kaikkein tärkein. Toinen keskustelijoista oli nuorimmasta päästä ja aivan aidosti kiinnostunut aiheesta. Mikä on tärkein ominaisuus? Millä perusteella valinta tehdään? Jos useampi hakija on tasavertainen, mikä on loppujen lopuksi se pieni tärkeä ero, ratkaiseva tekijä?
Toinen kollega oli taas huomattavasti vanh...kokeneempi ja oli ollut myös valitsijan ominaisuudessa osallisena hakuprosesseissa. Liityin rinkiin uteliaana kuulemaan, mikä olisi loppulausuma.

Monesti, kun jokin tehtävä tulee avoimeen hakuun, määritellään tietyt ehdot, jotka hakijan on täytettävä. Tulee esim. olla tietty koulutus (tyyppikurssi) ja työkokemus (vähintään 5 / 10 / 15 vuotta). Juuri virkaikä on monesti se suosituin lajittelukriteeri, kun jollakin perusteella täytyy porukka laittaa jonoon. Alkukarsinnasta lassotut lupaavimmat ehdokkaat saatetaan ja yleensä kutsutaankin haastatteluun, koska pelkkien paperitietojen perusteella ei saa täyttä kuvaa hakijasta. Haastattelija pystyy - viitseliäisyydestään riippuen - saamaan hyvinkin tarkasti selville ehdokkaan taidot. Jos hakuehtona on esim. "yleisimpien tietokoneohjelmistojen käytön hallinta", haastattelija voi antaa tehtäväksi laatia vaikkapa jonkin taulukon tai Powerpoint-esityksen. Osaaminen tai sen puute käy heti ilmi.
"Mutta onko se virkaikä loppujen lopuksi tärkeämpi kuin oikea osaaminen ja taito?" tivasi juniori.
Siinä kohtaa piti meikäläisen avata suuvärkki. "Ei se ainakaan taito ja osaaminen ole, mikä ratkaisee."
Olen nimittäin vuosien varrella nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä, että tehtävät eivät läheskään aina mene pätevimmälle hakijalle. Ratkaiseva tekijä on niinkin raadollinen asia kuin pärstäkerroin. Tai maine. Tai mukavuus. Kutsukoon kukin miten haluaa. Kerroin esimerkin eräästä temperamenttisesta ja särmikkäästä, mutta myös erittäin pätevästä kollegasta. Hän haki erästä ylempää tehtävää, eikä tullut valituksi. Syytä kysyessään sai kuulla kettuilevalla äänensävyllä lausutun kommentin: "Sun pitäis olla vähän mukavampi."
Tyylilleen uskollisena kaveri oli tokaissut, että "Tässä firmassa jos jossain pitäisi pärjätä taidolla eikä perseennuolemisella!"
Itse olen törmännyt henkilökohtaisesti samansuuntaisiin kommentteihin. Siis että pitäisi olla kilttinä aina menossa myötävirtaan, niin kyllä ne asiat sitten alkavat sujua. Omana henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, että sellainen toiminta ei ole mitään henkilöstöpolitiikkaa, vaan ohjeistettua p***eennuolentaa.

No, vanhempi kollega oli jokseenkin ärtynyt kommenteistani, joiden mukaan ratkaiseva tekijä tehtävän saamisessa voi olla ihan puhtaasti se, kuinka "mukava" olet. Hänen mukaansa se "mukavuus" on yksi valintaperuste, osoitus sosiaalisista taidoista ja yhteistyökyvystä. Siitä olisi voinut sitten kinata vaikka loppupäivän, missä yhteistyökyky muuttuu mielistelyksi ja voiko se todella olla tärkeämpi ominaisuus kuin todistettu koulutus ja ammattitaito. Niin tai näin, eräs pätevimmistä tuntemistani ihmisistä tällä alalla on myös kaikkein suorasukaisin ja tylyin. Kun hänen kanssaan työskenteli, ei tarvinnut miettiä, tarkoittiko hän sitä mitä sanoi. Hän sanoi suoraan juuri niin kuin ajatteli ja se on mielestäni nykyaikana erittäin hieno asia.

Hyvä, paha tekniikka

Ja nyt ei siis puhuta "tekniikasta" mekaanikoista käytettävänä yleisnimityksenä, vaan kaikenkarvaisesta tekniikasta noin yleensä.
Meikäläisenkin työvuosien aikana tekniikka, sekä lento- että yleis-, on ottanut melkoisen harppauksen. Kovin kummoista hituvirtatekniikkaa ei vanhassa kalustossa ollut. Paksu rauta ja voimakas moottori korvasivat elektroniikan puutteen. Mutta annas olla, kun siirryttiin nykyiseen kalustoon. Ihan oikeasti luulin, että tyyppikurssinsa ennen minua käyneet kollegat puhuivat täyttä pas... fiktiota kertoessaan mitä kaikkea uudet koneet osasivatkaan tehdä. Varsinkin eräs Hanski (nimi muutettu) kertoili ummet ja lammet uuden ihmeellisen elektroniikan mahdollisuuksista ja ominaisuuksista. Ja puhui kerrankin täyttä totta!

Pilotithan ne tietysti siitä koneen tekniikkaa varsinaisesti hyödyntävät, mutta mekaanikot sitä sitten korjaavat. Ja onhan se mekaanikoillekin suunnattu tekniikka kehittynyt huimasti. Siinä missä ennen veivattiin ruuvit ja pultit manuaalisesti veivillä tai meisselillä,  päästään nyt helpommalla käyttämällä paineilmalla tai sähköllä toimivia työkaluja. Ja "letkusilmillä" päästään näkemään sellaisia rakenteen osia, mitä ei ennen ollut mahdollista nähdä ollenkaan. Vaan nytpä näkee ja näkemänsä voi tallentaa muistikortille kuviksi tai videoksi.

Vaan yksi huono asia tekniikan kehittymisessä on, aivan kiistatta. Tätä pointtia en itse ollut hoksannut, mutta eräs kollega huomautti siitä, ihan aiheesta. Tekniikka on nimittäin tappanut vilkkaan kahvipöytäväittelyn lähes tyystin. Jos jostain aiheesta tai sen vierestä uhkaa kehkeytyä hedelmällinen väittely, niin eikös kohta joku karauta kaakelin kokoisella älyluurillaan nettiin ja kaiva sieltä esille faktat ja julista ne suureen ääneen väittelyä virittelevälle kaverille. Ja siihenhän se kuolee, se väittely. Ei maksa vaivaa ruveta väittelemään siitä, onko esille kaivettu tieto välttämättä totta, sillä nuorison mielestä sen TÄYTYY olla totta, kun se kerran netissä on.
Hohhoijaa...

Ihmiset

Eräänä päivänä kahvipöydässä lakisääteisen 12 minuutin kahvitauon aikana tuli selatuksi tuolloin tuoretta Ruotuväki-lehteä. Joltakulta oli kysytty reserviin siirtymisen kynnyksellä, mikä oli ollut inttiajan parasta antia. Vastaus oli yksiselitteisesti ryhmähenki ja kaveruussuhteet. Palvelusaikana hyvinkin sekalaisesta porukasta oli hitsautunut yhtenäinen joukko, jossa vallitsi aito "kaveria ei jätetä"-henki.

Myöhemmin muistelin nähneeni monessakin lehtijutussa samansuuntaista tekstiä. Ihmissuhteet ja kaverit oli rankattu monissa firmaa jollain tavoin sivuavissa jutuissa hyvinkin tärkeiksi. Ja kyllä se, hitto vie, ihan totta on, kun sitä ajattelee. Normipäivä kuluu tietyllä alueella tietyn aidan sisällä tietyn porukan kanssa. Ei siinä mitään. Mutta vaikka normipäivä muuttuisikin äkisti ja itsensä löytäisi kuljetuskoneen heittämänä toiselta puolen maata, niin ei siinäkään mitään, sillä sielläkin on tuttuja naamoja, joiden kanssa tulee juttuun ja joiden kanssa on hyvä tehdä hommia.

Viime aikoina näitä törmäämisiä on sattunutkin. Osan on aiheuttanut PVUUDistus, osasta saa kiittää harjoitustoimintaa. Niin tai näin, on erinomaisen tervetullutta nähdä vanhoja työtov... työkav... tuttuja, joiden kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Törmäillään!

Pakkkanen!

Pari viikkoa on saatu "nauttia" kirpeästä pakkassäästä. Lainausmerkit sen vuoksi, että vaikka kirkkaalla pakkaspäivällä on esteettisiä arvoja, totuus on plattatyöläisen huomattavasti karumpi. Kun mittari näyttää -20, tuulee pohjoisesta ja koneiden lähtö on kestänyt jo puoli tuntia,  jokainen ylimääräinen minuutti on pitkä aika värjötellä.

Jännä juttu, se pakkanen. Kun elettiin lumetonta, leutoa aikaa koko vuoden loppu ja vaihde, kyselivät juontajat TV:n aamu- ym lähetyksissä meteorologeilta, että koskapas se oikea talvi saapuu? Joko se vihdoin tulee? Koska päästään nauttimaan talvikeleistä? Ja kun niitä talvikelejä eli kipakkaa pakkasta oli kestänyt noin viikon, alkoi sävy muuttua. Vieläkö nämä kovat pakkaset jatkuvat? Onko koko viikko yhtä kylmä?
Koskaan ei tunnu olevan hyvä.

Verenpainetta nostivat taannoin telkkarin aamulähetyksessä annetut yksityiskohtaiset ohjeet: Kuinka kaatua oikein. Ei hyvää päivää! Aamujuontaja kokeili kouluttajan opastamana hallittua kaatumista. Ensin piti tunnistaa liukkaat olosuhteet ja ymmärtää, että kaatuminen on mahdollista. Sitten piti edetä varovasti, polvet joustaen, lyhyin askelin. Ja kaatuessa pyörähtää ensin pers... takapuolelleen, selkä pyöreänä, leuka rintaa vasten painettuna pään suojaamiseksi. Ja söpösti juontaja köllähti studion lattialle, vahingoittumattomana.
Huomaako kukaan tässä söpössä opetustapahtumassa mitään epäloogista? Kukaan?
No, sinänsä hyviä neuvoja, hyvällä tarkoituksella, mutta katsos kun pitäisi tietää juuri tarkalleen, että nyt tuon pumppukärryn kohdalla liukastuminen tapahtuu. Sitten voisi juuri siinä kohtaa suojata takaraivonsa painamalla leuka rintaa vasten ja köllähtää sitten nallemaisen pehmeästi maahan. Mutta kun se EI - TAPAHDU - NIIN oikeassa elämässä. Olin vieressä kun kollega lähti omalle lennolleen jäisellä platalla. Sekunnin murto-osassa kaveri oli ilmassa vaaka-asennossa ja toisen murto-osan aikana hän rojahti selälleen platalle. Se on muuten kuvottava ääni, kun ihmispää osuu asfalttiin. Suhteellisen pienin vaurioin selvittiin, onneksi. Ei tosissaan ehtinyt tulla mieleen median kätevä ohjeistus oikeasta kaatumistekniikasta.

Joku varmaan ihmettelee tuota otsikon ylimääräistä koota. Se tulee eräästä laulusta, joka jostain syystä on ainakin allekirjoittaneen mielestä lievästi sanoen ärsyttävä...
Klikkaa ja kauhistu.
Helle

Ensimmäinen ja viimeinen

Hyvää loppuvuotta vaan teille, satunnaiset lukijat sekä sille yhdelle vakituiselle.
Jussi lopetti vanhan vuoden sporttisesti, minä taasen perinteisesti en.

Nyt on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Eilinen oli paitsi vanhan vuoden viimeinen, myös kirjaimellisesti viimeinen päivä kolmelle joukko-osastolle, jotka PVUUDistuksen vääjäämätön eteneminen sulki. Monessa mielessä lienee liikkunut haikeita ajatuksia viimeisen lipunlaskun aikana. Tai sitten kipunoivia ja sapekkaita, henkilöistä riippuen. Olivatpa ajatukset sitten mitä lajia tahansa, muutoksille ei voi mitään.

Alkaneen vuoden aikana hivuttaudutaan koko ajan lähemmäksi lopullista PVUUDistuksen päämäärää.
1.1.2015 pitäisi... ei kun ON voimassa uudet organisaatiot jokaisessa (jäljelle jäävässä) joukko-osastossa. Jossakin ollaan jo malttamattomana ottamassa varaslähtöä uuden mallin mukaiseen toimintaan. Seuraava isompi konkreettinen harppaus systeemin muuttumisessa tapahtuu kesän aikana, kun koneita ja henkilökuntaa alkaa siirtyä uusiin sijoituspaikkoihin. Suunnitelmat ovat yksiselitteiset, mutta kuten joka Jumalan kerta, pienemmässäkin mittakaavassa, todellinen elämä ei aina suostu taipumaan suunnitelmien mukaan.
Jutussa on niin sanotusti "pari pientä muuttujaa". Koneiden ja materiaalin siirrot ovat aika helkkarin iso logistinen haaste. Ihmisten ja perheiden siirrot vielä isompi. No, kuluvan vuoden taittuessa lopullee ollaan paljon viisaampia. Tai ainakin nähdään konkreettisesti, kuinka syvälle metsään on rysäytetty.

Eräs satunnainen tuttu toivotti pari päivää sitten "kivutonta loppuvuotta ja parempaa alkavaa vuotta".
Se on mielestäni aika hyvin sanottu, varsinkin kun vanh... kokeneita niveliä pakkaa aina välillä jomottamaan.

Joten ei kun sokat irti ja rohkeasti kohti alkavaa arkea.